Hei olen Tellu, pitkäkarvainen collie. Oikea nimeni on 'Mandanina's Berry Bubble'.
Synnyin 11.4.2009, ja 7-viikkoisena alkoi elämässäni uusi seikkailu, muutin uuteen kotiin lapsuudenkodistani, jossa olin oikein mainiosti viihtynyt siihen asti.
Träffin perhe tuli hakemaan minut autolla, kun oli hellepäivä, eikä heillä autossa ollut tietenkään ilmastointia. Ajomatkaa oli 100 km ja aluksi ulisinkin ohimenevät autot ja harmituksen noin yleisesti, kunnes keksin, että automatka sujuu mukavammin jaloissa nukkuessa. Niin sitten nukuinkin... kotiin saakka.
Uudessa kodissa minua odottivat ihmissiskojen lisäksi kaksi karvaisempaa siskoa, kissat Okku ja Mytty. Jos olin saanut ylitsevuotavaa hellyyttä ja sylittelyä Iinalta, Hannalta ja Sannilta, niin
ihan yhtä sydämmellistä vastaanottoa oli turha Okulta toivoa. Vaikka kuinka yritin saada kissavanhusta (Okkuhan on jo 18-vuotias) haukkumalla ja pomppimalla leikkimään, niin se vain läppäili minua tassullaan kuonoon. Ja niinhän siinä muutaman päivän jälkeen kävi, että Okulta meni hermot... se läppäsi mua ihan kynnet esillä, niin että multa repesi hieman oikeasta silmästä vilkkuluomi. Äiskä vei mut eläinlääkärille, ja se leikkasi riekaleet pois ja antoi siihen lääkettä. Ihan hyvä siitä silmästä ja luomesta tuli, parin päivän päästä ei enää mitään huomannut.
ihan yhtä sydämmellistä vastaanottoa oli turha Okulta toivoa. Vaikka kuinka yritin saada kissavanhusta (Okkuhan on jo 18-vuotias) haukkumalla ja pomppimalla leikkimään, niin se vain läppäili minua tassullaan kuonoon. Ja niinhän siinä muutaman päivän jälkeen kävi, että Okulta meni hermot... se läppäsi mua ihan kynnet esillä, niin että multa repesi hieman oikeasta silmästä vilkkuluomi. Äiskä vei mut eläinlääkärille, ja se leikkasi riekaleet pois ja antoi siihen lääkettä. Ihan hyvä siitä silmästä ja luomesta tuli, parin päivän päästä ei enää mitään huomannut. 
On mulla täällä kotinurkilla ihan hyviäkin kavereita. Mummilla on Vemma-koira, jonka kanssa me tullaan hyvin toimeen keskenään. Niin kuin oheisesta kuvasta näette, me osataan ihan yhtä hyvin pyytää pientä makupalaa. Ja makupalasta puheenollen... olen aikas kova tyttö syömään. Ruoka on hyvää!
Hampaat mulla on kunnossa, sitä mieltä meillä on kaikki. Olen kova puremaan - ohoh anteeksi - siis hammastelemaan kaikkea ja kaikkia. Perhe kyllä yrittää mulle opettaa, mitä saa purra ja mitä ei, mutten mä aina muista. Kuvassa olevaa luuta saa purra, vaikka se on vanha, ja kyllä mä purenkin. Vielä joku päivä mä saan sen halki ja pääsen sen sisusherkkuihin kiinni, äiskä odottaa kauhulla sitä päivää.... 
Jatkan juttua toiste, mulle kyllä sattuu ja tapahtuu...
Oheisen omakuvan myötä toivottelen kaikille mukavaa kesää.
Ulla lähettää Tellulle oikein paljon terveisiä, ollaanhan me kavereita, vaikka oon vielä paljon isompi :) Kohta säkin kasvat isoooksi tytöksi ja et enää pelkää mua niiiin paljon. Ja hyvinhän se kaveruus jo tänään sujui :) vuh!
VastaaPoistaKiitos Ulla terveisistä! Sä olit kyllä aika suuri, mutta tosi kiltti! Kyllä meistä ihan varmana kaverit tulee. t: Tellu (PS: jos joku ei tunne Ullaa, niin paljastetaan, että Ulla on Bernin paimenkoira
VastaaPoista