Laskiaisen viettoa

Tästä tulikin vahingossa mustavalkobloggaus. Äiskä oli vahingossa säätänyt kameran asetuksia...

Suuren ihmisjoukon lisäksi, meitä oli laskiaista viettämästä kolme karvakuonoakin. Tässä ollaan päästy samaan kuvaan, vasemmalta oikealle: Mä (=Tellu), Vemma ja Lyyti.

Olisin tykännyt riehua enemmänkin, mutta eivät nämä vanhemmat rouvat niin kauheasti halunneet mun kanssa leikkiä. No riekuttiin sitten muuten vaan: vedin pulkkaa, hain keppiä, komensin lapsia, juoksentelin ympäriinsä muuten vaan ja yritin viedä ihmisten mölkkypelistä puupalikoita (tätä kyllä yritti muutkin koirat). Ulkoilun jälkeen maistui taas ruoka :)!

t: Tellu

PS: "Kukkuu"

Helmikuisia lumiotoksia

Hei kaikille, Tellu täällä taas moikkailee. Elämä on ollut mukavan tavallista: ulkoilua, syömistä, leikkiä ja nukkumista, sekä tietysti paljon pusuttelua. Laitan siis vain muutaman kuvan, kun erikoisempia kertomisia ei ole.

 

Mun paikka autossa on peräosassa, mutta pääsen mä joskus moikkaamaan takapenkin kavereita tästä kätevästä pienestä luukusta.

 

Lunta riittää....

 

.. pihassakin on taas varsinainen vuori, mutta kyllä se keväällä sulaa ja alla oleva kukkamaa kukoistaa.

Tässä on meidän metsälenkin alkupää, lunta on niin paljon, että kävellään vaan polkua pitkin.

Metsässä punertava auringon kajo ja viileän sininen leikkivät keskenään.

Melkein jo kevättä ilmassa, se johtuu auringonpaisteesta (tosin pakkasta melkein  20 astetta).

Iskä tykkää tiputella lunta puista... mun päälle.

Odotellaan kevättä yhdessä, vaikka kyllä mulle tämä pakkanenkin kelpaa. t: Tellu

Lahti 16.1.2011

Kävinpä taas pyörähtämässä näyttelykehässä, ja tuloksena nuorten luokassa H. Tuomarina oli Saija Juutilainen ja arvostelu seuraava:

"Voimakasrunoinen nuori narttu, joka saa kokonaisuutena jäntevöityä. Hyvä raajaluusto. Turhan syväkalloinen pää, jossa kuitenkin hyvä otsapenger. Hyvät korvat, hieman pyöreät silmät. Kaunis niska. Hyvät kulmaukset ja käpälät. liikkuu hieman jäykästi takaa ja löysästi edestä. Hyvä karvanlaatu. Ylälinja saa tiivistyä."

 Mun kehäkäyttäytyminen oli hienoa, ennen kehää meinasin haukkua kaikki pystyyn ja olin muutenkin rauhaton, mutta se taitaa olla kokemuksen puutetta.

Sain mä pusun silti, vaikken pystejä kotiin tuonutkaan...

Mä olen kyllä kaunís koira, kun näitä talvikuvia samalta päivältä katsotaan... ja vauhtia löytyy...

Nämäkin kuvat on Kervisen Heidin ottamia, kiitos niistä!

Tapaamisiin, Tellu.

Lumi tuli!

Lumitunnelmia Harvialasta:

Tellu

Risun kiskontaa



Äiskää!!! Iina kiusaa!!



Mä saan sen!

Valjasharjoittelua, täytyy vain saada parempi pulkka perään.

Näin se sujuu.

Lumi siis tuli, mutta minä tyttö tiputin heti viime näyttelyn jälkeen kaiken aluskarvan. Kaipa se takaisin kasvaa, mutta olen tosi solakka näin. En mä palele, joten eiköhän sieltä ole uusi karva jo tulossa.

Äiskä ei ole ihan varma oliko mulla taas juoksu, ainakin mielialat vaihteli kahden viikon uhmasta, viikon "taidan epäillä kaikkea ja kaikkia" -asenteeseen. No hormoonit ovat sittemmin tasaantuneet, hyvä niin, oli meinaan ylenmääräistä merkkailua, uuden makuutyynyn nylkytystä (?!), uhmaa... ja tosiaankin karvanlähtöä. Meidän perheessä näitä teinejä riittää!

Syksy alkoi hyvin, kun meillä on pakastin täynnä peuran luita, nannaa. Näistä suuri kiitos Juhalle naapuriin! Mulla on aina ollut hyvä ruuansulatus. Ruuaksi kuluu pääasiassa JahtiVahtia (tällä hetkellä kanariisiä), satunnaisesti koiranmakkaraa, ihmisten jämäruokaa, raejuustoa, piimää.. ja pari kertaa viikossa luu. Koulutusta tehdään JahtiVahdilla tai Frolic-nappuloilla. Kyllä näillä eväillä pystyssä pysyy, mutta minähän söisin paljon enemmän, jos vaan annettaisiin.

Mutta jatketaan juttua toiste, haukkumisiin! T: Tellu

Tuulonen 10.10.10

Kävin pyörähtämässä Tuulosen näyttelyssä, menestystä ei tällä kertaa tullut. Tuomarina oli tanskalainen Hans Erik Pedersen ja tuloksena nuorten luokassa H.

Tässä arvostelu:
"Correct bite. Would like more parallel lines in the head. Could carry her ears better. Good neck, acceptable topline. A little steep in shoulder and upperarm. Normal angulated in rear. Moves a little short in front, better behind. Seen from behind a little cow hooks. Good coat texture & temperament."

ja tässä joten kuten käännös:
"Oikea purenta. Toivoisin enemmän rinnakkaislinjaa päähän. Voisi kantaa korviaan paremmin. Hyvä kaula, hyväksyttävä ylälinja. Hieman jyrkkä lapa ja olkavarsi. Normaali kulmautunut takaosa. Liikkuu hieman lyhyellä askeleella edestä, paremmin takaa. Takaa katsottuna hieman pihtijalat. Hyvä karvanlaatu ja luonne."


Kuvat tulevat perässä, kun saan niitä ystävien kameroista.

t: Tellu

Uusia perheenjäseniä!

Heippa,
kuten otsikko kertoo, meille muutti lisää porukkaa. Sain kaksi uutta karvaista veljeä, rottaveljiä: Ari ja Vili.

Keskiviikkoiltana ne meille ilmestyi, erittäin epäilyttävät rottapojat. Ne muutti häkissään Sannin huoneeseen, kääk, siis mun lempi-ihmisen huoneeseen. Ei mun mielipidettä tästäkään kysytty, joten päätin sen ihan itse tuoda julki .. klo 2:30 aamulla. Aloitin julmetunmoisen ininän ja piipittämisen alakerrassa. Sainpas iskän ja äiskän hereille, ja vaikka äiskä tuli sohvalle puhisten nukkumaan ja mua hiljentämään, niin mä jaksoin piipittää ihan aamukuuteen saakka, jolloin muutkin rupesivat heräilemään töihin ja kouluun. Iskä jo ilmoitti, että rotat lähtee, jos mä vielä seuraavankin yön aion mekkaloida.

No, äiskä käski Sannin jättää päiväksi huoneen oven auki, että mä pääsen rauhassa kattelemaan uusia asukkaita. Ja kyllä mä niitä sitten kävinkin tuijottamassa ja nuoleskelin häkistä niiden (pissa-)hajuja. Ei kai ne sitten sen kummempia olekaan. Joten ajattelin jättää piipitykset sikseen, mitäs turhia.

Tässä pojista vielä pari kuvaa:

Syysterveisin, Tellu

PS: Yks päivä leikin kuninkaallista: "askartelin" pöydältä löytämäni mustekynää sen verran, että kieleni oli ihan sininen eli olin melkein siniverinen..!

PPS: Esiinnyn taas julkisesti (jo kolmatta kertaa!) 10.10. Tuulosessa, tällä kertaa jo Nuorten luokassa. Tervetuloa katsomaan!

Pentumuistoja..

Heissan,
äiskän kanssa katsottiin mun pentukuvia, ja meitä rupesi naurattamaan. Nämä kasvattaja-mammalta aikoinaan saadut kuvat kyllä kertovat mun mieltymyksistä vielä tänä päivänäkin.

Melkein joka lenkin loppuvaiheessa täytyy mun saada kaivaa ojan puolelta keppi suuhun (mitä isompi sen parempi) ja sitä mä ylpeänä kanniskelen häntä pystyssä (normaalisti mun häntä on colliemaisesti kauniisti alaspäin).

Äiskä touhuaa näin kesäaikaan paljon kasvihuoneessa, eikä se ehdi leikkiä mun kanssa niin paljon kun mä haluaisin. Mitäpä collie-neito sitten keksii? No käyn tietysti kasvihuoneesta hakemassa työhanskan tai ylimääräisen tukikepin leikkikaluksi ja odotan että äiskä tulee mun kanssa leikkimään rosvoa ja poliisia!

Tässä vähän tuoreempia kuvia: naurava ja totinen Tellu!