Hei kaikki lukijat.
Mäkin sain kaksi uutta asuinkaveria, Dingon ja Fc Dj:n. Ne ovat kaksi undulaattia, jotka muuttivat Hannan huoneeseen. Mä saan välillä käydä niitä katsomassa. Ne ovat tyttö ja poika, vaalea turkoosin värinen on tyttö, Fc Dc ja tummansiniharmaa on poika, Dingo.
Kuten sanottu, mä tykkään ulkoilusta, varsinkin metsälenkeistä. Siellä saa kirmata vapaasti, tehdä näyttäviä hyppyjä, kiertää esteitä ja juosta niin paljon kun jaloista lähtee. Siellä voi myös leikkiä roolileikkejä, kuten tässä kuvassa leijonakuningas Simbaa.
Terveisiä lumisista maisemista! Saatiin lunta maahan, ja se oli musta ihanaa. Se maistuu hyvältä ja tuntuu jännältä kielen päällä. Lisäksi kaikki hajut löytyy paremmin, kun voi seurata jälkiä. Mulla ei tassut palella ollenkaan, eikä muutenkaan ole kylmä. Päinvastoin, mä voisin olla pihalla vaikka kuinka kauan. Mä saankin ulkoilla nyt myös yksin pihalla pitkän vaijerin päässä meidän kävelylenkkien lisäksi. Se on musta ihanaa, vaikka äiskä ei aluksi ajatuksesta niin välittänytkään. 
Se, miten mä siihen sain mahdollisuuden, oli ihanat kalaperkeet meidän pellolla. Me ei tiedetä mistä ne oli tulleet, varmaankin linnut oli ne levittäneet jonkun kompostista. Ne joka tapauksessa olivat mun nenään sulotuoksuisia, joten mä söin niitä sekä tietysti kierin niissä, saadakseni nauttia tuosta ihanasta parfyymista. Äiskä ja iskä ei vaan ymmärtäneet tuoksun ihanuutta, ja kuskasivat mut suoralta kädeltä suihkuun (kahtena peräkkäisenä päivänä). Ja siitä tuli päätös mun laittamiseni "liekaan". No mikäs siinä, kivaa se on pihalla olla vähän pienemmissäkin ympyröissä. Pelkkä suihku ei sitten riittänyt, jouduin lisäksi matokuurille, ja siinä samassa joutui mun kaksi kissasiskoakin. No, lääkkeet menee hyvin alas, kun ne on murskattu ja hierottu jauhelihan sisään. Tuokaa tänne vaan, kyllä mä syön kaikki!
Mä en ole imurin ystävä, se on jotenkin epäilyttävä: pitää hurisevaa ääntä ja menee eestaas pitkin lattioita. Se pitää yrittää pyydystää ja pysäyttää, äiskääkin täytyy suojella, se kun aina huutaa kauheasti just kun mä olen nappaamassa siitä imurista kiinni. Mutta mut poistetaan usein paikalta, kai se äiskä haluaa taistella sen imurin kanssa ihan yksin, on se rohkee. Mutta jos pölypallot pitää pois saada, on mulla ja Sannilla siihen keino. Me leikitään vetoleikkiä ja samalla saa pölyt kyytiä.
Aika on kulunut pihalla puuhaillessa ja sisällä touhuillessa. Ohessa kuvasatoa siitä. 
Pikaiset haukahdukset kaikille! On kiirettä pitänyt, enkä ole juuri koneen ääressä istunut.
Äiskä ja tytöt harrastavat iltaisin tai sitten me ollaan pihalla sadonkorjuuhommissa (minä kerään suuhuni jokaisen tippuneen karhunvatukan ja kerjään lisää vielä vieressä olevilta ihmisiltä, NAM).
Iltakahdeksalta me käydään pitemmällä lenkillä, ja siinä sen sitten huomaa ... syksyn tulon. On hämärää ja pimeää. Äiskällä ja tytöillä on hienot heijastinliivit, mutta mulla ei ollutkaan. Mutta hätä ei ollut tämän näköinen: äiskän työkaveri Kirsti antoi meille kokeiluun hienon liivin ja nyt me NÄYTÄÄN pimeällä, tuli tänään testattua. Äiskä ja Sanni kävi vielä kaupoilla ja hommasi uuden hihnankin, siinäkin heijastinnauha mukana.
Vähän aikaa mä ihmettelin mikä mun selkään laitettiin, mutta nuuskuttelun ja parin maistamisen jälkeen se ei häirinnyt mua enää yhtään. Äiti huokaili tyytyväisenä: "joskus asiat voi olla helppoja, useimmiten ei...", mä en sitä oikein ymmärtänyt, mulle kaikki on kuitenkin suhteellisen helppoa ja yksinkertaista.
Tähän väliin en voi olla kehumatta: äiskä kyllästyi viikko sitten mun riekkumiseen keittiössä kun on ihmisten ruoka-aika. Ennen mä makoilin pöydän takana nätisti, niin ettei mun olemassaoloa huomannutkaan, mutta koipien kasvaessa myös ego meinasi ruveta kasvamaan. Niinhän siinä sitten kävi, että mut nykyään häädetään keittiöstä ihmisten syödessä. Pari -kolme päivää mä en meinannut sitä millään uskoa, mutta ei siinä mitkään temput auttanut. Tänään poistuminen sujui jo yhdellä käskyllä, enkä käynyt kertaakaan riekkumassa ovella, että: joko?joko?joko?
Kävin katsastamassa agilitykisoja, kun ne pidettiin Janakkalan koirakerhon kentällä, siellä samalla missä minäkin koulussa käyn. Oltiin tehty treffit toisen collieiden omistajan, Katri Vlasovin kanssa ja kylläpä hänellä olikin komeat pojat! Mä olin ihan ihastunut! Äiskä ei osannut ottaa hyvää kuvaa, mutta tästä voi pientä esimakua päätellä. Me siinä seurataan, miten toiset osaa agi-radalla kulkea.
D-tytöillä oli peli Espoossa, ja taas mä olin matkassa mukana. Autossa kulkeminen on mulle jo aikas iisiä, ei mua hetkauta muu kuin se lähteminen. Auton takaluukku kun aukeaa, mä lähden turvallisen välimatkan päähän, etten joutuisi taas kyytiin, mutta kyydissä olo ei ole sitten enää ongelma. 
Käytiin me lauantaina Tervakoskella koiranäyttelyssäkin, ihan vain turisteina. Siellä oli paljon koiria ja ihmisiä, mutta osasin mä olla ihan hienosti. Katseltiin kun toisia collieita arvosteltiin ja odotettiin kovin, että oltaisiin nähty ihan "livenä" mun oikea isä 'Finn Arrow Exelent Example' mutta se oli jostain syystä jäänyt pois näyttelystä. Mutta olihan siellä paljon muita komeita ja kauniita yksilöitä. Minäkin yritin harjoitella poseerausta, mutta oliko vika sitten kuvaajassa tai tossa äiskässä, niin ei siitä vielä tämän parempi tullut. (Minähän olen täydellinen!)
