Terveisiä lumisista maisemista! Saatiin lunta maahan, ja se oli musta ihanaa. Se maistuu hyvältä ja tuntuu jännältä kielen päällä. Lisäksi kaikki hajut löytyy paremmin, kun voi seurata jälkiä. Mulla ei tassut palella ollenkaan, eikä muutenkaan ole kylmä. Päinvastoin, mä voisin olla pihalla vaikka kuinka kauan. Mä saankin ulkoilla nyt myös yksin pihalla pitkän vaijerin päässä meidän kävelylenkkien lisäksi. Se on musta ihanaa, vaikka äiskä ei aluksi ajatuksesta niin välittänytkään. 
Se, miten mä siihen sain mahdollisuuden, oli ihanat kalaperkeet meidän pellolla. Me ei tiedetä mistä ne oli tulleet, varmaankin linnut oli ne levittäneet jonkun kompostista. Ne joka tapauksessa olivat mun nenään sulotuoksuisia, joten mä söin niitä sekä tietysti kierin niissä, saadakseni nauttia tuosta ihanasta parfyymista. Äiskä ja iskä ei vaan ymmärtäneet tuoksun ihanuutta, ja kuskasivat mut suoralta kädeltä suihkuun (kahtena peräkkäisenä päivänä). Ja siitä tuli päätös mun laittamiseni "liekaan". No mikäs siinä, kivaa se on pihalla olla vähän pienemmissäkin ympyröissä. Pelkkä suihku ei sitten riittänyt, jouduin lisäksi matokuurille, ja siinä samassa joutui mun kaksi kissasiskoakin. No, lääkkeet menee hyvin alas, kun ne on murskattu ja hierottu jauhelihan sisään. Tuokaa tänne vaan, kyllä mä syön kaikki!
Mä en ole imurin ystävä, se on jotenkin epäilyttävä: pitää hurisevaa ääntä ja menee eestaas pitkin lattioita. Se pitää yrittää pyydystää ja pysäyttää, äiskääkin täytyy suojella, se kun aina huutaa kauheasti just kun mä olen nappaamassa siitä imurista kiinni. Mutta mut poistetaan usein paikalta, kai se äiskä haluaa taistella sen imurin kanssa ihan yksin, on se rohkee. Mutta jos pölypallot pitää pois saada, on mulla ja Sannilla siihen keino. Me leikitään vetoleikkiä ja samalla saa pölyt kyytiä.Lumet ovat jo sulaneet, mutta kyllä sitä kuulemma lisää saadaan. Sitä odotellessa, Tellu.
PS: Meillä kävi kylässä tämmöinenkin koira, se haisi kyllä kovasti meidän Hannalta.....
(Eikö olekin hieno, Hanna maalasi sen ihan itse)
