Uusia perheenjäseniä!

Heippa,
kuten otsikko kertoo, meille muutti lisää porukkaa. Sain kaksi uutta karvaista veljeä, rottaveljiä: Ari ja Vili.

Keskiviikkoiltana ne meille ilmestyi, erittäin epäilyttävät rottapojat. Ne muutti häkissään Sannin huoneeseen, kääk, siis mun lempi-ihmisen huoneeseen. Ei mun mielipidettä tästäkään kysytty, joten päätin sen ihan itse tuoda julki .. klo 2:30 aamulla. Aloitin julmetunmoisen ininän ja piipittämisen alakerrassa. Sainpas iskän ja äiskän hereille, ja vaikka äiskä tuli sohvalle puhisten nukkumaan ja mua hiljentämään, niin mä jaksoin piipittää ihan aamukuuteen saakka, jolloin muutkin rupesivat heräilemään töihin ja kouluun. Iskä jo ilmoitti, että rotat lähtee, jos mä vielä seuraavankin yön aion mekkaloida.

No, äiskä käski Sannin jättää päiväksi huoneen oven auki, että mä pääsen rauhassa kattelemaan uusia asukkaita. Ja kyllä mä niitä sitten kävinkin tuijottamassa ja nuoleskelin häkistä niiden (pissa-)hajuja. Ei kai ne sitten sen kummempia olekaan. Joten ajattelin jättää piipitykset sikseen, mitäs turhia.

Tässä pojista vielä pari kuvaa:

Syysterveisin, Tellu

PS: Yks päivä leikin kuninkaallista: "askartelin" pöydältä löytämäni mustekynää sen verran, että kieleni oli ihan sininen eli olin melkein siniverinen..!

PPS: Esiinnyn taas julkisesti (jo kolmatta kertaa!) 10.10. Tuulosessa, tällä kertaa jo Nuorten luokassa. Tervetuloa katsomaan!

Pentumuistoja..

Heissan,
äiskän kanssa katsottiin mun pentukuvia, ja meitä rupesi naurattamaan. Nämä kasvattaja-mammalta aikoinaan saadut kuvat kyllä kertovat mun mieltymyksistä vielä tänä päivänäkin.

Melkein joka lenkin loppuvaiheessa täytyy mun saada kaivaa ojan puolelta keppi suuhun (mitä isompi sen parempi) ja sitä mä ylpeänä kanniskelen häntä pystyssä (normaalisti mun häntä on colliemaisesti kauniisti alaspäin).

Äiskä touhuaa näin kesäaikaan paljon kasvihuoneessa, eikä se ehdi leikkiä mun kanssa niin paljon kun mä haluaisin. Mitäpä collie-neito sitten keksii? No käyn tietysti kasvihuoneesta hakemassa työhanskan tai ylimääräisen tukikepin leikkikaluksi ja odotan että äiskä tulee mun kanssa leikkimään rosvoa ja poliisia!

Tässä vähän tuoreempia kuvia: naurava ja totinen Tellu!

Kuvia Tervakoskelta

Tässä kuvia by Heidi Kervinen.

Ja tässä vielä meidän kamerasta Junnunarttujen 4 parasta:

Tervakosken KV 28.8.10

JUN-EH, JUK4,
Tuomarina Charlott Sandberg(SWE)

arvostelu:
"Tik av utm storlek. Bra huvud av utm längd. Parallella plan.Tillräcklig hals. Stark rygg. Normalt vinklad fram och bak. Bra kropp på sin åldern. Rör sig bra från sidan. Kunde ha bättre form i sina ögon. Trevlig temperament."

suomeksi (kasvattaja Caritan kääntämänä, kiitos!):
"Erinomaisen kokoinen narttu, hyvä pää, erinomainen pituus.Tasapainoiset kulmaukset. Riitävästi kaulaa. Voimakas selkä. Hyvin kulmautun etu- ja takaosa. Hyvä runko ikäisekseen. Liikkuu hyvin sivusta. Voisi olla parempimuotoiset silmät. Hyvä luonne."

Kuvasatoa myöhemmin.

Nappulan etsintä nro 2

Nappulan etsintä..

Tälläista aktivointia meillä aina joskus. Mitä ei collie-tyttönen tekisi yhden nappulan tähden.

Kesän jälkitunnelmia

Moro kaverit! Kesää ollaan vietetty helteen merkeissä. Se on vähän hidastanut munkin tahtia, on meinaan ollut hiki. Uimaan en mene, mutta justiinsa voin mahaan asti kastautua. Onhan se äiskä sitten kastellut mua ihan puutarhaletkulla tai kastelukannulla, mutta en mä siitä tykkää.  

Kunnon tuuletus on näillä helteillä ollut poikaa, ja tämä onkin yksi lempinukkumisasennoistani. Äiskän yksi hellittelynimi mulle onkin "karvalankamatto", miksiköhän?!
 

Tänä kesänä on myös pyörinyt ampiaisia meidänkin nurkilla. Meillä oli oikein maa-ampiaispesä pellolla. Ihmiset yrittivät sitä hävittää, eikä vähään aikaan ampiaisia näkynytkään. Minä olin tietysti utelias ja työnsin kuononi sinne koloon.. ja piston sain huuleeni, onneksi vain yhden. Turvotus meni kyllä yhdessä illassa ohi ja niin meni mun uteliaisuutenikin siihen koloon. Viikon päästä tästä vielä astuin ampiaisen päälle niin että se pisti, kyllä harmitti.
 

Mytty ei vieläkään suostu leikkimään mun kanssa, se on aika tylsä. Aina kun mä haluaisin tehdä lähempää tuttavuutta niin se sähisee ja murisee mulle. Onhan sillä ikää jo 17 v, joten luulisi sen sillä elämänkokemuksella tietävän, että mä olen ihan harmiton ja oikein mukava leikkikaveri.

 

Me ollaan äiskän kanssa käyty monta kertaa mustikassa ja kanttarellien keruussa. Musta se on kivaa puuhaa ja metsässä on ihanan viileetäkin.

Ensi lauantaina mene Tervakoskelle näyttelyyn. Sen reissun kuulumisia myöhemmin.
t: Tellu