Heippa kaverit.
Syksy on mennyt vauhdilla eteenpäin. Mä käyn päivittäin metsälenkillä, isommalla tai pienemmällä, vielä kun pääsee ennen lumen tuloa. Monesti joudun tosin odottamaan isäntäväkeä, ne kun jäävät keräämään sieniä, eikä matka meinaa edetä. Tylsää! Mamman sienestys on tänä vuonna levinnyt kanttarelleista suppilovahveroihin. Ja niitä kun löydetään, niin ei päästä eteenpäin ollenkaan, niitä kun löytyy samalta alueelta paljon. Välillä yritän pomppia niiden päällä, ettei tarvisi ihan jokaista kerätä, muttei siitä ole suurtakaan apua.
Perhe on lähdössä syyslomalla Berliiniin, mä jään mummin ja ukin hoitoon. Äiskä toivoo, että mä osaan käyttäytyä siellä 5 päivää, se on kuitenkin aika pitkä aika. Mä olen välillä kuitenkin aika lennokas:
Käyttäytymisestä puheen ollen, äiskä ja mä ollaan ilmottauduttu kouluun: ruvetaan harjoittelemaan hieman tottelevaisuutta Itu-ryhmässä (eli ihan aloittelevissa). Ei meillä kilpakentät siinnä silmissä, mutta onhan se hyvää aivotyötä mullekin ja todennäköisesti mukavaa yhdessä tekemistä. Se alkaisi jo ensi sunnuntaina, mutta mamma on siellä Saksanmaalla, joten ollaan heti eka kerta pois... mutta sen jälkeen ollaan jouluun asti joka sunnuntai harjoittelemassa.
Mun turkki ei ole vieläkään entisensä, sehän ajettiin sentin sängelle kesän alussa. Siinä on näet käynyt niin, että aluskarva kasvaa yhtänopeasti (tai nopeammin) kuin päällyskarva, joten olen aikas harmaa koira (tosin nätti sellainen).
Meillä on vakiotreffit maanantai-iltaisin Ukon, Aapon ja Otson kanssa, kävellään Vanajaveden lenkki ja nautitaan hyvästä seurasta ja upeista maisemista. Huomenna taas nähdään Katri ja pojat.
Näihin tunnelmiin, Tellu.
