Ystävänpäiväkävelyllä

Tellu täällä moro!

Olimme ystävänpäiväkävelyllä Aulangolla tosi monen collien kanssa. Ilma oli mukava (ihmistenkin mielestä) ja meillä koirilla oli touhua ja tohinaa.

Psst.... oliko se tämä profiilipuoli parempi? ...

Tässä on yhteiskuvaa, vaikka ei taida ihan kaikki olla kuvassa.

Molempia karvalaatuja oli liikkeellä. Ei uskoisi, että noitten karvojen alta löytyy suht saman kokoinen koira kuin tuo lyhytkarvainen on.

Lenkillä nähtiin myös hevosia, joita porukalla ihmeteltiin, jotkut taisivat ihan haukkuakin ne pystyyn.

Näin me äiskän kanssa talvipäivää vietetään. Hanna oli meillä kuvaajana mukana, hyvää työtä teki!

Kiitos Vlasovin Katrille meidän yhteenkutsumisesta, jotkut jaksaa nähdä vaivaa.

t: Tellu ja Johanna

Kuvia: http://picasaweb.google.fi/johnunkuvat/Ystavanpaivakavely140210?authkey=Gv1sRgCPXKk9aSof23VQ&feat=directlink

Joululahjat käytössä

Heissan taas.

Pukki toi mulle ja mun karvasiskoille hienot makuualustat (mummin suurella avustuksella!), eikä ollenkaan turhaan. Kaikki ovat kovassa käytössä, kuten oheisista kuvista huomaa:

Okku nukkuu sohvan selkänojalla.

Mulla on strateginen makuupaikka eteisen/keittiön/olohuoneen välissä.

Ja Mytyn oma paikka on yläkerrassa Iinan sängyllä.

Kyllä näillä pakkasilla uni on maittanutkin, ainakin kissoille. Ne ei halua nenäänsä ulos pistää, toisinkuin meikäläinen.

Mulla oli ja meni ensimmäinen juoksuaika. Vähän hormoonit heitteli, mutta itseni pidin tosi siistinä, ei tarvinnut äiskän tai kenenkään muun siivota mun jälkiä. Nuori nainen siis jo ollaan, olenhan kohta 10 kuukautta vanha.

T: Tellu

PS: ohessa naru-tennispallolelu mun 15 min jyrsimisen jälkeen. Etsi kuvasta pallo (tai sen rippeet).

Aulangon jäällä

Heippa,

tänään kävin lenkkeilemässä Aulankojärven jäällä. Pakkasta oli 20:n pintaan, mutta se ei haitannut, koska tiedossa oli ekstrakivaa. Meillä oli lenkkeilykavereina Ukko ja Aapo, sekä tietysti heidän emäntänsä Katri. Ja kyllä me juostiinkin ja haisteltiin (mulla taitaa olla ensimmäiset juoksut tulossa, sen verran paljon mun takapää kiinnosti)!

Ohessa Hannan ottamia kuvia:

t: Tellu ja koko perhe

Joulun odotusta

Hei kaikki lukijat.
Taas on vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi kirjoitellut. Talvi on viimeinkin tullut, ja se on tosi kivaa. Lumi on kivaa ja pakkanen vasta onkin mukavaa. Äiskä nauroi, että mä taidan luulla olevani sukua lapinkoirille, kun nautin yli 20 asteen pakkasesta suorastaan naurettavan paljon. Lenkille pitää päästä, ja jos lenkki meinaa jäädä lyhyeksi, niin jään mielenosoitukseksi istumaan ulkorappusille, enkä halua tulla sisälle. Se kai vähän toivoisi, että mä olisin hienohelma sohvaperuna, enkä haluaisi nenääni ulos laittaa jos sataa vettä, räntää, pieniä sammakoita... tai jos pakkasta mittarissa riittää. No pah, saikin äiskä tälläisen rämäpään..!

Mäkin sain kaksi uutta asuinkaveria, Dingon ja Fc Dj:n. Ne ovat kaksi undulaattia, jotka muuttivat Hannan huoneeseen. Mä saan välillä käydä niitä katsomassa. Ne ovat tyttö ja poika, vaalea turkoosin värinen on tyttö, Fc Dc ja tummansiniharmaa on poika, Dingo.

.

Kuten sanottu, mä tykkään ulkoilusta, varsinkin metsälenkeistä. Siellä saa kirmata vapaasti, tehdä näyttäviä hyppyjä, kiertää esteitä ja juosta niin paljon kun jaloista lähtee. Siellä voi myös leikkiä roolileikkejä, kuten tässä kuvassa leijonakuningas Simbaa.





Mulle on ilmaantunut pieniä mörköikä-merkkejä, (mähän olen jo 8 kk vanha). Aiemmin kirjoitin kuinka yritän aina pyydystää imurin, niin nytpä olen ruvennut sitä väistelemään toiseen huoneeseen. Se on vieläkin epäilyttävä, nyt jopa niin paljon, ettei sen kanssa kannata ruveta voimiaan mittelemään.


Toinen epäilyttävä juttu on ulkoa kuuluvat äänet, ainakin silloin kun kaikki muut ovat menneet tai menossa nukkumaan. Pariin otteeseen on mun täytynyt vahtia oikein kunnolla eteisen ja keittiön ikkunan välillä niitä rapistuksia, ja multa lähtee vahtihaukkuminen oikein kuuluvalla äänellä! (kysykää vaikka äiskältä ja iskältä jotka yrittävät nukkua). Äiskä vei mut oikein ulos katsomaan, ettei siellä mitään ole, että kuulen vain omiani, mutta epäilytti mua siltikin vielä, kun takaisin sisälle tultiin. Mutta ehkä äiskä on oikeassa, ei siellä tonttuja kummallisempia pihalla pyöri.





Tontuista puheen ollen, tässä yksi kuvattuna:

Träffin perhe haluaa toivottaa kaikille tutuille (ja tuntemattomille) oikein rauhallista joulua ja riemuntäytteistä uutta vuotta 2010!

Terveisin, Tellu.

Lumi tuli (...ja meni...)

Terveisiä lumisista maisemista! Saatiin lunta maahan, ja se oli musta ihanaa. Se maistuu hyvältä ja tuntuu jännältä kielen päällä. Lisäksi kaikki hajut löytyy paremmin, kun voi seurata jälkiä. Mulla ei tassut palella ollenkaan, eikä muutenkaan ole kylmä. Päinvastoin, mä voisin olla pihalla vaikka kuinka kauan. Mä saankin ulkoilla nyt myös yksin pihalla pitkän vaijerin päässä meidän kävelylenkkien lisäksi. Se on musta ihanaa, vaikka äiskä ei aluksi ajatuksesta niin välittänytkään.

Se, miten mä siihen sain mahdollisuuden, oli ihanat kalaperkeet meidän pellolla. Me ei tiedetä mistä ne oli tulleet, varmaankin linnut oli ne levittäneet jonkun kompostista. Ne joka tapauksessa olivat mun nenään sulotuoksuisia, joten mä söin niitä sekä tietysti kierin niissä, saadakseni nauttia tuosta ihanasta parfyymista. Äiskä ja iskä ei vaan ymmärtäneet tuoksun ihanuutta, ja kuskasivat mut suoralta kädeltä suihkuun (kahtena peräkkäisenä päivänä). Ja siitä tuli päätös mun laittamiseni "liekaan". No mikäs siinä, kivaa se on pihalla olla vähän pienemmissäkin ympyröissä. Pelkkä suihku ei sitten riittänyt, jouduin lisäksi matokuurille, ja siinä samassa joutui mun kaksi kissasiskoakin. No, lääkkeet menee hyvin alas, kun ne on murskattu ja hierottu jauhelihan sisään. Tuokaa tänne vaan, kyllä mä syön kaikki!

Mä en ole imurin ystävä, se on jotenkin epäilyttävä: pitää hurisevaa ääntä ja menee eestaas pitkin lattioita. Se pitää yrittää pyydystää ja pysäyttää, äiskääkin täytyy suojella, se kun aina huutaa kauheasti just kun mä olen nappaamassa siitä imurista kiinni. Mutta mut poistetaan usein paikalta, kai se äiskä haluaa taistella sen imurin kanssa ihan yksin, on se rohkee. Mutta jos pölypallot pitää pois saada, on mulla ja Sannilla siihen keino. Me leikitään vetoleikkiä ja samalla saa pölyt kyytiä.

Lumet ovat jo sulaneet, mutta kyllä sitä kuulemma lisää saadaan. Sitä odotellessa, Tellu.

PS: Meillä kävi kylässä tämmöinenkin koira, se haisi kyllä kovasti meidän Hannalta.....

(Eikö olekin hieno, Hanna maalasi sen ihan itse)

Syyskävelyä

Hei! Terveisiä kirpeästä syysilmasta. Tulimme juuri kävelylenkiltä metsästä ja äiskä muisti kerrankin ottaa kameran mukaan, siksi laitoin sen saman tien päivittämään blogia. Pakkasyön jäljiltä oli ihanan kirkas ilma ja hirvikärpäsetkin ovat paenneet, joten taas on ihana mennä pitkin metsiä. Vielä viime viikolla äiskä sai saaliiksi pari litraa kanttarelleja, mutta nyt taitaa pakkanen vienyt loput.

Olen muuten juuri tänään puoli vuotta vanha, onnea mulle (ja siskolle ja veljille)!

Metsässä mä voin mennä vapaana, en koskaan mene kauas äiskästä tai ainakin olen koko ajan näköetäisyydellä ja pidän huolen, ettei äiskä vaan eksy. Mutta pihalla olen ruvennut välillä isottelemaan, jolkottelen ilman korvia viereiselle pellolle, mihin mulla ei itse asiassa ole ollenkaan lupa mennä, mutta mä menen vaan ja katson koska äiskä yrittää tulla perään. Tää taitaa olla vähän murrosiän uhmaa, äiskä yrittää ymmärtää ja opettaa.....

Tässä vähän maisemakuvia tän päiväiseltä metsäkävelyltä:

Metsäkävelyn jälkeen mä vielä kävin pihan tarkastamassa. Ihmettelin, että vieläkö löytyisi mansikoita, ja löytyihän niitä. Parempiin (eli mun) suihin meni.

Sain naapurin Juhalta hirven sääriluun, iskä sahasi sen kolmeen osaan ja ensimmäinen osa on kohta jyrsitty. Se on herkkua! Ikenet tulee hieman kipeäksi, mutta ei pitäisi tulla hammaskiveä.

Nähdään taas, Tellu.

Syystekemisiä

Syksyisiä terveisiä kavereille! Aika on kulunut pihalla puuhaillessa ja sisällä touhuillessa. Ohessa kuvasatoa siitä.

Esimerkiksi äiskän halloween-kurpitsa meni parempiin suihin. Mutta se olikin niin pieni, ettei siitä olisi kunnon lyhtyä tullutkaan.

Muutenkin olen päivystänyt kasvihuoneen nurkilla, kun siellä on siivoiltu ja tuotu herkkupaloja kompostiinkin. Niitä olen sitten käynyt ryöväämässä ja maistelemassa. Kaivettiin me yksi keltainen karviainenkin iskän kanssa ylös ja istutettiin äiskän kanssa uusi punainen karviainen tilalle.

Sisällä otetaan vähän rauhallisemmin, leluja mulla riittää ... ja luita kanssa tarjoillaan säännöllisen epäsäännöllisesti.

Nyt jo väsyttää, jatketaan taas seuraavalla kerralla. Terveisin Tellu