Kesäkarvassa!

Heissan kaikki kaverit.
Kesä tuli (ja meni?) ja mun olotila oli kuin turkkilaisessa saunassa Kokeilkaas itse kulkea paksu turkki päällä, auringossa, 30 asteen helteessä. Joten tästä esipuheesta jo varmaankin arvaatte: pitkällisen harkinnan jälkeen perhe päätti, että mä saan luovuttaa suurimman osan karvoistani kesäksi pois. Ohessa kuvasarja ajelusta ja lopputuloksesta.
Ei musta ihan kaljua tehty, sellainen sentin, kahden sänki jätettiin + kaulus ja häntä kokonaisuudessaan, jalka- ja pyllykarvat hieman ohennettiin. Tuloksena harmaa, karkeakarvainen collie. Pari kertaa liikahdin niin, että muutama kolo turkista löytyy, muutenkin se on vähän nyrhityn näköinen, mutta ei se mitään, karva on uusiutuva luonnonvara.
t: Tellu
PS: Huomatkaa että tämä vaati 4 ihmisen työn: Iskä ajeli, Iina siisti saksilla, Hanna syötti naksuja ja Sanni kuvasi. Äiskä oli töissä ;)

Kesäkarvassa 2011

Aulangolla

Moro, moro!
Käytiin Aulangolla tosi mukavalla kävelyllä viikko sitten. Mukavan siitä teki seura: colliepojat Ukko, Aapo ja uusin tulokas Otso.  Maisemat olivat upeat ja vahingossa kastoin talviturkkini pois. Ohessa kuvia:https://picasaweb.google.com/johnunkuvat/Aulankokavely160511?authkey=Gv1sRgCPXs34jvi_vVPg&feat=directlink

Reippain terveisin, Tellu

Käytiin lääkärissä

Heipsan,
nyt ihan ilman kuvalinkkiä kerron mitä mulle tällä viikolla on tapahtunut.
Sunnuntaina, oli tuulinen ja viileä päivä, äiskä kuivasi pyykkiä pihalla ja minä heittelin keppiä Sannin kanssa lähellä. Yhtäkkiä mua sattui johonkin, pääsi kimeä haukahdus. Äiskä katsoi, että mikä mulle tuli, Sannikin sanoi ettei hän huomannut että mihinkään olisin osunut. Äiskä sitten päätteli, että olin varmaankin purassut kieleeni, tosin verta ei näkynyt. En sen kipeemmältä näyttänyt, joten menimme normaalien iltatoimien pariin. Ennen nukkumaanmenoa olin tosi surkean näköinen ja apean oloinen, äiskä yritti kurkkia mun suuhun, ettei sinne vaan ollut mikään pistänyt. Mä en siitä suun ronkkimisesta kauheasti tykännyt, mutta sen verran äiskä näki, että normaalilta näyttää. Menimme nukkumaan ja aamulla äiskä antoi mulle aamupalaa. Minä, ahne koira kun tavallisesti olen, tuijotin apaattisena ruokakuppiani, enkä saanut syötyä. Tästä äiskä tiesi, että nyt ei tosiaankaan kaikki ole kunnossa.
Äiskä varasi eläinlääkärille ajan ja lähdimme lekurisetää tapaamaan. Lääkärille en tosiaankaan ajatellut suutani aukaista, joten sain piikin jalkaan ja pää muuttui tosi sumuiseksi. Tämänkään jälkeen pidin suuni supussa, mutta jotenkin äiskä ja lääkäri saivat kammettua sen auki. Pienen tutkimuksen jälkeen löytyi syy apeuteeni: kieleni alla oli pitkä halkeama ja reikä. Olin siis törmännyt leikkiessäni kepin päähän oikein kunnolla vaikkei sitä kukaan huomannutkaan. Lääkäri ihmetteli, ettei verta oltu nähty, sitä on täytynyt kuitenkin tulla... mä olen hyvä piilottelemaan tollaiset asiat. Haava tarkastettiin puhtaaksi ja sitten vaan antibioottia niskaan. Suusta nämä paranevat kuulemma hyvin itsekseen. Horjuvilla jaloilla pääsin autoon takaisin ja äiskä jäi kotiin mun seuraksi, eikä lähtenyt enää sinä päivänä töihin. Se rauhoittava aine sai mut laulamaan ja ulisemaan melkein koko päiväksi, illalla mentiin pienelle metsäkierrokselle, niin että loputkin höyryt lähtivät mun päästäni. Niin ja mun ruokahaluni: oli meinaan pikkasen ja paljon nälkä maanantai-iltana, söin oikein tupla-annoksen kun niin vatsa kurisi. Ihmisetkin sanoo: 'Hyvä ruoka, parempi mieli!' Tiistaina mä olinkin jo suht koht normaali, tai niin ainakin äiskä sanoi.
Tekevälle sattuu, puikkonokka kohti uusia seikkauluja!
teidän Tellu :)

Tellu 2v.

Tässä kakku:

Nam, tekis jo vähän mieli.
 

Mutta ensin kunnon koirat odottavat luvan.

Ja sitten ääntä kohti.

 

Nami, nami, maiskis, maiskis!

 

t: Tellu

Sanni ja Tellu

Seuraava video ei ole herkkähermoisille ;)

Näin putsaat hampaasi pastillin syönnin jälkeen....

Laskiaisen viettoa

Tästä tulikin vahingossa mustavalkobloggaus. Äiskä oli vahingossa säätänyt kameran asetuksia...

Suuren ihmisjoukon lisäksi, meitä oli laskiaista viettämästä kolme karvakuonoakin. Tässä ollaan päästy samaan kuvaan, vasemmalta oikealle: Mä (=Tellu), Vemma ja Lyyti.

Olisin tykännyt riehua enemmänkin, mutta eivät nämä vanhemmat rouvat niin kauheasti halunneet mun kanssa leikkiä. No riekuttiin sitten muuten vaan: vedin pulkkaa, hain keppiä, komensin lapsia, juoksentelin ympäriinsä muuten vaan ja yritin viedä ihmisten mölkkypelistä puupalikoita (tätä kyllä yritti muutkin koirat). Ulkoilun jälkeen maistui taas ruoka :)!

t: Tellu

PS: "Kukkuu"

Helmikuisia lumiotoksia

Hei kaikille, Tellu täällä taas moikkailee. Elämä on ollut mukavan tavallista: ulkoilua, syömistä, leikkiä ja nukkumista, sekä tietysti paljon pusuttelua. Laitan siis vain muutaman kuvan, kun erikoisempia kertomisia ei ole.

 

Mun paikka autossa on peräosassa, mutta pääsen mä joskus moikkaamaan takapenkin kavereita tästä kätevästä pienestä luukusta.

 

Lunta riittää....

 

.. pihassakin on taas varsinainen vuori, mutta kyllä se keväällä sulaa ja alla oleva kukkamaa kukoistaa.

Tässä on meidän metsälenkin alkupää, lunta on niin paljon, että kävellään vaan polkua pitkin.

Metsässä punertava auringon kajo ja viileän sininen leikkivät keskenään.

Melkein jo kevättä ilmassa, se johtuu auringonpaisteesta (tosin pakkasta melkein  20 astetta).

Iskä tykkää tiputella lunta puista... mun päälle.

Odotellaan kevättä yhdessä, vaikka kyllä mulle tämä pakkanenkin kelpaa. t: Tellu