Herkku

Heippa,
löysinpä herkun metsälenkillä. Nam, nam :)

t: Tellu

Tellu 5v

Synttärit tuli ja meni, enkä edes kakkua saanut :)

Kylmänkukkia käydään joka päivä kattomassa lenkillä. Ensimmäiset olivat avautuneet.

t: Tellu

Huhuu

Täällä ollaan! t: Tellu

4 v !!!

Synttärionnea kepin kanssa.
t: Tellu
 

 

 

 

 

 

 

Kohta se kevät tulee!

Hengissä ollaan, vaikka blogissa on ollut hiljaista.

Olen nauttinut talvesta, mutta onhan se mukava että taas on valoisaa pitemmän ajan, ehditään useammin metsälenkille. Juoksutkin rupeaa olemaan ohitse, niin päästään poikienkin kanssa lenkille. Me ollaankin käyty joka viikko Aulangolla lenkkeilemässä Ukon, Aapon ja Otson kanssa.

Perjantaina iski illalla huono olo, ei pysynyt ruuat sisällä ja olo oli muutenkin surkea. Syyksi mamma väitti ylenmääräistä lumen syöntiä. Se oli kipannut rasvakeittimestä vanhat öljyt polttotynnyrinsä päälle (tarkoituksena polttaa keväällä oksien kanssa pois), mutta rasva olikin imeytynyt lumeen ja nyt kun on hankikanto, yleityin minä herkuttelemaan öljyisellä lumella. Ei kestänyt vatsa sitä, kummallista.

Ohessa muutama kuva, osa äiskän ottamia, ja nuo kaksi alimmaista on Sannin taiteellisiä pläjäyksiä :)

t: Tellu

 

 

 

 

 

 

Aulangolla lokakuussa

Käytiin kävelemässä ja ihastelemassa joutsenia Aulangolla Lunan ja Titan kanssa. Tavattiin siis Luna ensimmäistä kertaa, Tittahan on jo vanha tuttu.

Nähtiin hevonen ratsastajineen, siksi keskittyneet ilmeet.

Yritettiin yhteisposeerausta, mutta me oltiin vähän liian vauhdikkaita.

 

t: Tellu

Tellun luonnetestivideo

Tellun luonnetesti 6.10.12 Orimattila

Heippa,
tänään kävimme luonnetestissä, tuloksella 127, laukauskokematon.
Tuomareina olivat: Katri Leikola ja Marco Vuorisalo sekä harjoittelijatuomarina Mia Möller.

Osa-alueet:

• toimintakyky: pieni, -1
• terävyys: pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, 1
• puolustushalu: kohtuullinen, hillitty, 3
• taistelutahto: kohtuullinen, 2
• hermorakenne: hieman rauhaton, 1
• temperamentti: kohtuullisen vilkas, 2
• kovuus: hieman pehmeä, 1
• luoksepäästävyys: hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, 3
• laukaisupelottumuus: laukauskokematon ++

Tellu ja äiskä ovat tyytyväisiä. Video tulee perästä, kun Hanna ehtii sen ladata nettiin.

Lenkillä tavattua

Ohessa linkki muutamaan luontokuvaan. Kun koiran kanssa on lenkillä, tulee luonto lähelle ;)
Luontokuvat

Kevät pikakelauksella

Hei kaikki kaverit. Pitkään aikaan en ole päivitellyt, joten tässä muutama kuva keväältä ja pientä tarinaa.

3v.kakku (11.4.2012) nam.

Meillä oli käymässä Italiasta Stephanie, Iinahan oli tammikuussa Milanossa viikon. Vietiin italian tyttöjä piknikille Aulangolle, esitin muutaman tempun että sain varmistettua oman osani eväistä.

Toukokuussa laitettiin tämän kevään ensimmäinen punkkilääke. Ensin ei mitään ongelmaa, mutta yön aikana oli mun häntä noussut ja kiertynyt ihan vinoon. Kesti melkein viikon, että oli taas normaalissa asennossa. Sama lääke ei viime kesänä aiheuttanut mitään ongelmaa, mutta vaihdoimme nyt Bayvanticciin, eikä vastaavaa ilmiötä tullut.

Sannilla alkoi kesäloma (ja musta tehtiin pelle).

Ollaan jatkettu talven ja kevään Hämeenlinnan hihnalenkkien jälkeen täällä meidän maisemissa yhteislenkkeilyä. Onkin aivan ihanaa saada juossta vapaana pitkin metsää ja soramonttua kavereitten kanssa. Kuvassa karvaiset: Tellu, Tifa, Ukko, Otso ja Aapo sekä ihmiset: Eveliina ja Katri

Juhannuksena oli vieraana menossa mukana Lyyti.

Tässä vielä mun kavereita: Aapo

minä ja Otso

Ukko ja minä

t: Tellu

PS: teen taas juoksuja, joten huomenna mennään hihnalenkille Aulangolle joutsenenpoikasia katsomaan

Vuodenvaihdekuvia

Jouluaaton lenkillä tavattiin Ässä ja Fonzie

Tonttu!

Vihdoinkin lunta ja pakkasta

Tuli hätä...

Maisemien ihailua

Pitääkö koko ajan kuvata?

Tassuhin tulee jääpaakkuja

Tassu

Tää keppi on mun

... siis MUN!

Terveisin Tellu (8.1.12)

Kuulumisia

Heippa kaverit.
Syksy on mennyt vauhdilla eteenpäin. Mä käyn päivittäin metsälenkillä, isommalla tai pienemmällä, vielä kun pääsee ennen lumen tuloa. Monesti joudun tosin odottamaan isäntäväkeä, ne kun jäävät keräämään sieniä, eikä matka meinaa edetä. Tylsää! Mamman sienestys on tänä vuonna levinnyt kanttarelleista suppilovahveroihin. Ja niitä kun löydetään, niin ei päästä eteenpäin ollenkaan, niitä kun löytyy samalta alueelta paljon. Välillä yritän pomppia niiden päällä, ettei tarvisi ihan jokaista kerätä, muttei siitä ole suurtakaan apua.

Perhe on lähdössä syyslomalla Berliiniin, mä jään mummin ja ukin hoitoon. Äiskä toivoo, että mä osaan käyttäytyä siellä 5 päivää, se on kuitenkin aika pitkä aika. Mä olen välillä kuitenkin aika lennokas:

Käyttäytymisestä puheen ollen, äiskä ja mä ollaan ilmottauduttu kouluun: ruvetaan harjoittelemaan hieman tottelevaisuutta Itu-ryhmässä (eli ihan aloittelevissa). Ei meillä kilpakentät siinnä silmissä, mutta onhan se hyvää aivotyötä mullekin ja todennäköisesti mukavaa yhdessä tekemistä. Se alkaisi jo ensi sunnuntaina, mutta mamma on siellä Saksanmaalla, joten ollaan heti eka kerta pois... mutta sen jälkeen ollaan jouluun asti joka sunnuntai harjoittelemassa.

Mun turkki ei ole vieläkään entisensä, sehän ajettiin sentin sängelle kesän alussa. Siinä on näet käynyt niin, että aluskarva kasvaa yhtänopeasti (tai nopeammin) kuin päällyskarva, joten olen aikas harmaa koira (tosin nätti sellainen).

Meillä on vakiotreffit maanantai-iltaisin Ukon, Aapon ja Otson kanssa, kävellään Vanajaveden lenkki ja nautitaan hyvästä seurasta ja upeista maisemista. Huomenna taas nähdään Katri ja pojat.

Näihin tunnelmiin, Tellu.

Lomakuulumisia

Terve kaikki kaverit.
Olemme olleet kesälomatunnelmissa, säät ovat olleet suotuisat, minäkin olen viihtynyt kevennetyssä turkissani oikein hyvin.

Kesä kun on, on pitänyt muistaa juoda paljon. Myös mehujää käy tähän tarkoitukseen :)

Juhannusta vietettiin perinteisesti Ukilla ja Mummilla. Tytöt maalaili hienon juhlalakanan joka poltettiin illalla kokon mukana.

Tässä kokko onkin.

Vemppu väsähti kokon ääreen...

ja niin taisin väsähtää minäkin.

Käytiin moikkaamassa Aulangon kävelyllä Katria ja poikia, Otso on kasvanut jo koipeliiniksi.

Minä harjoittelin yhden viikonlopun verran asuntoautoelämää. Veimme Sannin Raumalle pesäpalloleirille ja samalla lomailimme viikonlopun siellä. Asuntoautoilu meni multa ihan hyvin, ainoastaan mun tarve pitää koko lauma koko ajan näköetäisyydellä aiheuttaa vinkunaa ja kitinää, joka välillä käy ihmisten hermoille (mutta sehän juuri on mun työni...). Kävin myös meressä kastautumassa.

Vesi ON märkää!

Kuivataan...!

Mun piti mennä luonnetestiin viime sunnuntaina, mutta kuinkas sitten kävikään... mulle tulikin juoksut ja piti jättää testi väliin.
Mä olen kulkenut viikon silmät sumussa, korvat luimussa, miellyttämisenhaluisena ja väliin rauhattomana. Olisin sulhasta vailla (kaikki kelpaa, ei erityisvaatimuksia koon, näön tai luonteen suhteen, tosin äiskä on ilmeisesti eri mieltä) ;)
Onkos muuten normaalia, että pidän itseni niin siistinä, ettei mun juoksuja meinaa huomata, ennenkuin sulhaset jo pyörii pihassa?

Kesäterveisin, Tellu