Tellun tekemiset

Vuodenvaihdekuvia

2012-01-08T15:51:00.001+02:00

Jouluaaton lenkillä tavattiin Ässä ja Fonzie

Tonttu!

Vihdoinkin lunta ja pakkasta

Tuli hätä...

Maisemien ihailua

Pitääkö koko ajan kuvata?

Tassuhin tulee jääpaakkuja

Tassu

Tää keppi on mun

... siis MUN!

Terveisin Tellu (8.1.12)

Kuulumisia

2011-10-09T21:36:00.000+03:00

Heippa kaverit.
Syksy on mennyt vauhdilla eteenpäin. Mä käyn päivittäin metsälenkillä, isommalla tai pienemmällä, vielä kun pääsee ennen lumen tuloa. Monesti joudun tosin odottamaan isäntäväkeä, ne kun jäävät keräämään sieniä, eikä matka meinaa edetä. Tylsää! Mamman sienestys on tänä vuonna levinnyt kanttarelleista suppilovahveroihin. Ja niitä kun löydetään, niin ei päästä eteenpäin ollenkaan, niitä kun löytyy samalta alueelta paljon. Välillä yritän pomppia niiden päällä, ettei tarvisi ihan jokaista kerätä, muttei siitä ole suurtakaan apua.

Perhe on lähdössä syyslomalla Berliiniin, mä jään mummin ja ukin hoitoon. Äiskä toivoo, että mä osaan käyttäytyä siellä 5 päivää, se on kuitenkin aika pitkä aika. Mä olen välillä kuitenkin aika lennokas:

Käyttäytymisestä puheen ollen, äiskä ja mä ollaan ilmottauduttu kouluun: ruvetaan harjoittelemaan hieman tottelevaisuutta Itu-ryhmässä (eli ihan aloittelevissa). Ei meillä kilpakentät siinnä silmissä, mutta onhan se hyvää aivotyötä mullekin ja todennäköisesti mukavaa yhdessä tekemistä. Se alkaisi jo ensi sunnuntaina, mutta mamma on siellä Saksanmaalla, joten ollaan heti eka kerta pois... mutta sen jälkeen ollaan jouluun asti joka sunnuntai harjoittelemassa.

Mun turkki ei ole vieläkään entisensä, sehän ajettiin sentin sängelle kesän alussa. Siinä on näet käynyt niin, että aluskarva kasvaa yhtänopeasti (tai nopeammin) kuin päällyskarva, joten olen aikas harmaa koira (tosin nätti sellainen).

Meillä on vakiotreffit maanantai-iltaisin Ukon, Aapon ja Otson kanssa, kävellään Vanajaveden lenkki ja nautitaan hyvästä seurasta ja upeista maisemista. Huomenna taas nähdään Katri ja pojat.

Näihin tunnelmiin, Tellu.

Lomakuulumisia

2011-07-20T15:58:00.000+03:00

Terve kaikki kaverit.
Olemme olleet kesälomatunnelmissa, säät ovat olleet suotuisat, minäkin olen viihtynyt kevennetyssä turkissani oikein hyvin.

Kesä kun on, on pitänyt muistaa juoda paljon. Myös mehujää käy tähän tarkoitukseen :)

Juhannusta vietettiin perinteisesti Ukilla ja Mummilla. Tytöt maalaili hienon juhlalakanan joka poltettiin illalla kokon mukana.

Tässä kokko onkin.

Vemppu väsähti kokon ääreen...

ja niin taisin väsähtää minäkin.

Käytiin moikkaamassa Aulangon kävelyllä Katria ja poikia, Otso on kasvanut jo koipeliiniksi.

Minä harjoittelin yhden viikonlopun verran asuntoautoelämää. Veimme Sannin Raumalle pesäpalloleirille ja samalla lomailimme viikonlopun siellä. Asuntoautoilu meni multa ihan hyvin, ainoastaan mun tarve pitää koko lauma koko ajan näköetäisyydellä aiheuttaa vinkunaa ja kitinää, joka välillä käy ihmisten hermoille (mutta sehän juuri on mun työni...). Kävin myös meressä kastautumassa.

Vesi ON märkää!

Kuivataan...!

Mun piti mennä luonnetestiin viime sunnuntaina, mutta kuinkas sitten kävikään... mulle tulikin juoksut ja piti jättää testi väliin.
Mä olen kulkenut viikon silmät sumussa, korvat luimussa, miellyttämisenhaluisena ja väliin rauhattomana. Olisin sulhasta vailla (kaikki kelpaa, ei erityisvaatimuksia koon, näön tai luonteen suhteen, tosin äiskä on ilmeisesti eri mieltä) ;)
Onkos muuten normaalia, että pidän itseni niin siistinä, ettei mun juoksuja meinaa huomata, ennenkuin sulhaset jo pyörii pihassa?

Kesäterveisin, Tellu

Kesäkarvassa!

2011-06-14T22:29:00.001+03:00

Heissan kaikki kaverit.
Kesä tuli (ja meni?) ja mun olotila oli kuin turkkilaisessa saunassa Kokeilkaas itse kulkea paksu turkki päällä, auringossa, 30 asteen helteessä. Joten tästä esipuheesta jo varmaankin arvaatte: pitkällisen harkinnan jälkeen perhe päätti, että mä saan luovuttaa suurimman osan karvoistani kesäksi pois. Ohessa kuvasarja ajelusta ja lopputuloksesta.
Ei musta ihan kaljua tehty, sellainen sentin, kahden sänki jätettiin + kaulus ja häntä kokonaisuudessaan, jalka- ja pyllykarvat hieman ohennettiin. Tuloksena harmaa, karkeakarvainen collie. Pari kertaa liikahdin niin, että muutama kolo turkista löytyy, muutenkin se on vähän nyrhityn näköinen, mutta ei se mitään, karva on uusiutuva luonnonvara.
t: Tellu
PS: Huomatkaa että tämä vaati 4 ihmisen työn: Iskä ajeli, Iina siisti saksilla, Hanna syötti naksuja ja Sanni kuvasi. Äiskä oli töissä ;)

Kesäkarvassa 2011

Aulangolla

2011-05-23T22:00:00.000+03:00

Moro, moro!
Käytiin Aulangolla tosi mukavalla kävelyllä viikko sitten. Mukavan siitä teki seura: colliepojat Ukko, Aapo ja uusin tulokas Otso. Maisemat olivat upeat ja vahingossa kastoin talviturkkini pois. Ohessa kuvia:https://picasaweb.google.com/johnunkuvat/Aulankokavely160511?authkey=Gv1sRgCPXs34jvi_vVPg&feat=directlink

Reippain terveisin, Tellu

Käytiin lääkärissä

2011-05-05T11:51:00.000+03:00

Heipsan,
nyt ihan ilman kuvalinkkiä kerron mitä mulle tällä viikolla on tapahtunut.
Sunnuntaina, oli tuulinen ja viileä päivä, äiskä kuivasi pyykkiä pihalla ja minä heittelin keppiä Sannin kanssa lähellä. Yhtäkkiä mua sattui johonkin, pääsi kimeä haukahdus. Äiskä katsoi, että mikä mulle tuli, Sannikin sanoi ettei hän huomannut että mihinkään olisin osunut. Äiskä sitten päätteli, että olin varmaankin purassut kieleeni, tosin verta ei näkynyt. En sen kipeemmältä näyttänyt, joten menimme normaalien iltatoimien pariin. Ennen nukkumaanmenoa olin tosi surkean näköinen ja apean oloinen, äiskä yritti kurkkia mun suuhun, ettei sinne vaan ollut mikään pistänyt. Mä en siitä suun ronkkimisesta kauheasti tykännyt, mutta sen verran äiskä näki, että normaalilta näyttää. Menimme nukkumaan ja aamulla äiskä antoi mulle aamupalaa. Minä, ahne koira kun tavallisesti olen, tuijotin apaattisena ruokakuppiani, enkä saanut syötyä. Tästä äiskä tiesi, että nyt ei tosiaankaan kaikki ole kunnossa.
Äiskä varasi eläinlääkärille ajan ja lähdimme lekurisetää tapaamaan. Lääkärille en tosiaankaan ajatellut suutani aukaista, joten sain piikin jalkaan ja pää muuttui tosi sumuiseksi. Tämänkään jälkeen pidin suuni supussa, mutta jotenkin äiskä ja lääkäri saivat kammettua sen auki. Pienen tutkimuksen jälkeen löytyi syy apeuteeni: kieleni alla oli pitkä halkeama ja reikä. Olin siis törmännyt leikkiessäni kepin päähän oikein kunnolla vaikkei sitä kukaan huomannutkaan. Lääkäri ihmetteli, ettei verta oltu nähty, sitä on täytynyt kuitenkin tulla... mä olen hyvä piilottelemaan tollaiset asiat. Haava tarkastettiin puhtaaksi ja sitten vaan antibioottia niskaan. Suusta nämä paranevat kuulemma hyvin itsekseen. Horjuvilla jaloilla pääsin autoon takaisin ja äiskä jäi kotiin mun seuraksi, eikä lähtenyt enää sinä päivänä töihin. Se rauhoittava aine sai mut laulamaan ja ulisemaan melkein koko päiväksi, illalla mentiin pienelle metsäkierrokselle, niin että loputkin höyryt lähtivät mun päästäni. Niin ja mun ruokahaluni: oli meinaan pikkasen ja paljon nälkä maanantai-iltana, söin oikein tupla-annoksen kun niin vatsa kurisi. Ihmisetkin sanoo: 'Hyvä ruoka, parempi mieli!' Tiistaina mä olinkin jo suht koht normaali, tai niin ainakin äiskä sanoi.
Tekevälle sattuu, puikkonokka kohti uusia seikkauluja!
teidän Tellu :)

Tellu 2v.

2011-04-11T19:53:00.003+03:00

Tässä kakku:

Nam, tekis jo vähän mieli.

Mutta ensin kunnon koirat odottavat luvan.

Ja sitten ääntä kohti.

Nami, nami, maiskis, maiskis!

t: Tellu

Sanni ja Tellu

2011-04-02T15:17:00.000+03:00

Seuraava video ei ole herkkähermoisille ;)

Näin putsaat hampaasi pastillin syönnin jälkeen....

Laskiaisen viettoa

2011-03-18T09:09:00.000+02:00

Tästä tulikin vahingossa mustavalkobloggaus. Äiskä oli vahingossa säätänyt kameran asetuksia...

Suuren ihmisjoukon lisäksi, meitä oli laskiaista viettämästä kolme karvakuonoakin. Tässä ollaan päästy samaan kuvaan, vasemmalta oikealle: Mä (=Tellu), Vemma ja Lyyti.

Olisin tykännyt riehua enemmänkin, mutta eivät nämä vanhemmat rouvat niin kauheasti halunneet mun kanssa leikkiä. No riekuttiin sitten muuten vaan: vedin pulkkaa, hain keppiä, komensin lapsia, juoksentelin ympäriinsä muuten vaan ja yritin viedä ihmisten mölkkypelistä puupalikoita (tätä kyllä yritti muutkin koirat). Ulkoilun jälkeen maistui taas ruoka :)!

t: Tellu

PS: "Kukkuu"

Helmikuisia lumiotoksia

2011-02-13T21:56:00.000+02:00

Hei kaikille, Tellu täällä taas moikkailee. Elämä on ollut mukavan tavallista: ulkoilua, syömistä, leikkiä ja nukkumista, sekä tietysti paljon pusuttelua. Laitan siis vain muutaman kuvan, kun erikoisempia kertomisia ei ole.

Mun paikka autossa on peräosassa, mutta pääsen mä joskus moikkaamaan takapenkin kavereita tästä kätevästä pienestä luukusta.

Lunta riittää....

.. pihassakin on taas varsinainen vuori, mutta kyllä se keväällä sulaa ja alla oleva kukkamaa kukoistaa.

Tässä on meidän metsälenkin alkupää, lunta on niin paljon, että kävellään vaan polkua pitkin.

Metsässä punertava auringon kajo ja viileän sininen leikkivät keskenään.

Melkein jo kevättä ilmassa, se johtuu auringonpaisteesta (tosin pakkasta melkein 20 astetta).

Iskä tykkää tiputella lunta puista... mun päälle.

Odotellaan kevättä yhdessä, vaikka kyllä mulle tämä pakkanenkin kelpaa. t: Tellu

Lahti 16.1.2011

2011-01-16T21:14:00.000+02:00

Kävinpä taas pyörähtämässä näyttelykehässä, ja tuloksena nuorten luokassa H. Tuomarina oli Saija Juutilainen ja arvostelu seuraava:

"Voimakasrunoinen nuori narttu, joka saa kokonaisuutena jäntevöityä. Hyvä raajaluusto. Turhan syväkalloinen pää, jossa kuitenkin hyvä otsapenger. Hyvät korvat, hieman pyöreät silmät. Kaunis niska. Hyvät kulmaukset ja käpälät. liikkuu hieman jäykästi takaa ja löysästi edestä. Hyvä karvanlaatu. Ylälinja saa tiivistyä."

Mun kehäkäyttäytyminen oli hienoa, ennen kehää meinasin haukkua kaikki pystyyn ja olin muutenkin rauhaton, mutta se taitaa olla kokemuksen puutetta.

Sain mä pusun silti, vaikken pystejä kotiin tuonutkaan...

Mä olen kyllä kaunís koira, kun näitä talvikuvia samalta päivältä katsotaan... ja vauhtia löytyy...

Nämäkin kuvat on Kervisen Heidin ottamia, kiitos niistä!

Tapaamisiin, Tellu.

Lumi tuli!

2010-11-24T14:14:00.000+02:00

Lumitunnelmia Harvialasta:

Tellu

Risun kiskontaa

Äiskää!!! Iina kiusaa!!

Mä saan sen!

Valjasharjoittelua, täytyy vain saada parempi pulkka perään.

Näin se sujuu.

Lumi siis tuli, mutta minä tyttö tiputin heti viime näyttelyn jälkeen kaiken aluskarvan. Kaipa se takaisin kasvaa, mutta olen tosi solakka näin. En mä palele, joten eiköhän sieltä ole uusi karva jo tulossa.

Äiskä ei ole ihan varma oliko mulla taas juoksu, ainakin mielialat vaihteli kahden viikon uhmasta, viikon "taidan epäillä kaikkea ja kaikkia" -asenteeseen. No hormoonit ovat sittemmin tasaantuneet, hyvä niin, oli meinaan ylenmääräistä merkkailua, uuden makuutyynyn nylkytystä (?!), uhmaa... ja tosiaankin karvanlähtöä. Meidän perheessä näitä teinejä riittää!

Syksy alkoi hyvin, kun meillä on pakastin täynnä peuran luita, nannaa. Näistä suuri kiitos Juhalle naapuriin! Mulla on aina ollut hyvä ruuansulatus. Ruuaksi kuluu pääasiassa JahtiVahtia (tällä hetkellä kanariisiä), satunnaisesti koiranmakkaraa, ihmisten jämäruokaa, raejuustoa, piimää.. ja pari kertaa viikossa luu. Koulutusta tehdään JahtiVahdilla tai Frolic-nappuloilla. Kyllä näillä eväillä pystyssä pysyy, mutta minähän söisin paljon enemmän, jos vaan annettaisiin.

Mutta jatketaan juttua toiste, haukkumisiin! T: Tellu

Tuulonen 10.10.10

2010-10-12T19:47:00.000+03:00

Kävin pyörähtämässä Tuulosen näyttelyssä, menestystä ei tällä kertaa tullut. Tuomarina oli tanskalainen Hans Erik Pedersen ja tuloksena nuorten luokassa H.

Tässä arvostelu:
"Correct bite. Would like more parallel lines in the head. Could carry her ears better. Good neck, acceptable topline. A little steep in shoulder and upperarm. Normal angulated in rear. Moves a little short in front, better behind. Seen from behind a little cow hooks. Good coat texture & temperament."

ja tässä joten kuten käännös:
"Oikea purenta. Toivoisin enemmän rinnakkaislinjaa päähän. Voisi kantaa korviaan paremmin. Hyvä kaula, hyväksyttävä ylälinja. Hieman jyrkkä lapa ja olkavarsi. Normaali kulmautunut takaosa. Liikkuu hieman lyhyellä askeleella edestä, paremmin takaa. Takaa katsottuna hieman pihtijalat. Hyvä karvanlaatu ja luonne."

Kuvat tulevat perässä, kun saan niitä ystävien kameroista.

t: Tellu

Uusia perheenjäseniä!

2010-09-24T14:51:00.000+03:00

Heippa,
kuten otsikko kertoo, meille muutti lisää porukkaa. Sain kaksi uutta karvaista veljeä, rottaveljiä: Ari ja Vili.

Keskiviikkoiltana ne meille ilmestyi, erittäin epäilyttävät rottapojat. Ne muutti häkissään Sannin huoneeseen, kääk, siis mun lempi-ihmisen huoneeseen. Ei mun mielipidettä tästäkään kysytty, joten päätin sen ihan itse tuoda julki .. klo 2:30 aamulla. Aloitin julmetunmoisen ininän ja piipittämisen alakerrassa. Sainpas iskän ja äiskän hereille, ja vaikka äiskä tuli sohvalle puhisten nukkumaan ja mua hiljentämään, niin mä jaksoin piipittää ihan aamukuuteen saakka, jolloin muutkin rupesivat heräilemään töihin ja kouluun. Iskä jo ilmoitti, että rotat lähtee, jos mä vielä seuraavankin yön aion mekkaloida.

No, äiskä käski Sannin jättää päiväksi huoneen oven auki, että mä pääsen rauhassa kattelemaan uusia asukkaita. Ja kyllä mä niitä sitten kävinkin tuijottamassa ja nuoleskelin häkistä niiden (pissa-)hajuja. Ei kai ne sitten sen kummempia olekaan. Joten ajattelin jättää piipitykset sikseen, mitäs turhia.

Tässä pojista vielä pari kuvaa:

Syysterveisin, Tellu

PS: Yks päivä leikin kuninkaallista: "askartelin" pöydältä löytämäni mustekynää sen verran, että kieleni oli ihan sininen eli olin melkein siniverinen..!

PPS: Esiinnyn taas julkisesti (jo kolmatta kertaa!) 10.10. Tuulosessa, tällä kertaa jo Nuorten luokassa. Tervetuloa katsomaan!

Pentumuistoja..

2010-09-15T20:09:00.000+03:00

Heissan,
äiskän kanssa katsottiin mun pentukuvia, ja meitä rupesi naurattamaan. Nämä kasvattaja-mammalta aikoinaan saadut kuvat kyllä kertovat mun mieltymyksistä vielä tänä päivänäkin.

Melkein joka lenkin loppuvaiheessa täytyy mun saada kaivaa ojan puolelta keppi suuhun (mitä isompi sen parempi) ja sitä mä ylpeänä kanniskelen häntä pystyssä (normaalisti mun häntä on colliemaisesti kauniisti alaspäin).

Äiskä touhuaa näin kesäaikaan paljon kasvihuoneessa, eikä se ehdi leikkiä mun kanssa niin paljon kun mä haluaisin. Mitäpä collie-neito sitten keksii? No käyn tietysti kasvihuoneesta hakemassa työhanskan tai ylimääräisen tukikepin leikkikaluksi ja odotan että äiskä tulee mun kanssa leikkimään rosvoa ja poliisia!

Tässä vähän tuoreempia kuvia: naurava ja totinen Tellu!

Kuvia Tervakoskelta

2010-09-05T20:52:00.001+03:00

Tässä kuvia by Heidi Kervinen.

Ja tässä vielä meidän kamerasta Junnunarttujen 4 parasta:

Tervakosken KV 28.8.10

2010-08-31T14:55:00.000+03:00

JUN-EH, JUK4,
Tuomarina Charlott Sandberg(SWE)

arvostelu:
"Tik av utm storlek. Bra huvud av utm längd. Parallella plan.Tillräcklig hals. Stark rygg. Normalt vinklad fram och bak. Bra kropp på sin åldern. Rör sig bra från sidan. Kunde ha bättre form i sina ögon. Trevlig temperament."

suomeksi (kasvattaja Caritan kääntämänä, kiitos!):
"Erinomaisen kokoinen narttu, hyvä pää, erinomainen pituus.Tasapainoiset kulmaukset. Riitävästi kaulaa. Voimakas selkä. Hyvin kulmautun etu- ja takaosa. Hyvä runko ikäisekseen. Liikkuu hyvin sivusta. Voisi olla parempimuotoiset silmät. Hyvä luonne."

Kuvasatoa myöhemmin.

Nappulan etsintä nro 2

2010-08-24T06:59:00.002+03:00

Nappulan etsintä..

2010-08-22T20:38:00.014+03:00

Tälläista aktivointia meillä aina joskus. Mitä ei collie-tyttönen tekisi yhden nappulan tähden.

Kesän jälkitunnelmia

2010-08-22T20:28:00.020+03:00

Moro kaverit! Kesää ollaan vietetty helteen merkeissä. Se on vähän hidastanut munkin tahtia, on meinaan ollut hiki. Uimaan en mene, mutta justiinsa voin mahaan asti kastautua. Onhan se äiskä sitten kastellut mua ihan puutarhaletkulla tai kastelukannulla, mutta en mä siitä tykkää.

Kunnon tuuletus on näillä helteillä ollut poikaa, ja tämä onkin yksi lempinukkumisasennoistani. Äiskän yksi hellittelynimi mulle onkin "karvalankamatto", miksiköhän?!

Tänä kesänä on myös pyörinyt ampiaisia meidänkin nurkilla. Meillä oli oikein maa-ampiaispesä pellolla. Ihmiset yrittivät sitä hävittää, eikä vähään aikaan ampiaisia näkynytkään. Minä olin tietysti utelias ja työnsin kuononi sinne koloon.. ja piston sain huuleeni, onneksi vain yhden. Turvotus meni kyllä yhdessä illassa ohi ja niin meni mun uteliaisuutenikin siihen koloon. Viikon päästä tästä vielä astuin ampiaisen päälle niin että se pisti, kyllä harmitti.

Mytty ei vieläkään suostu leikkimään mun kanssa, se on aika tylsä. Aina kun mä haluaisin tehdä lähempää tuttavuutta niin se sähisee ja murisee mulle. Onhan sillä ikää jo 17 v, joten luulisi sen sillä elämänkokemuksella tietävän, että mä olen ihan harmiton ja oikein mukava leikkikaveri.

Me ollaan äiskän kanssa käyty monta kertaa mustikassa ja kanttarellien keruussa. Musta se on kivaa puuhaa ja metsässä on ihanan viileetäkin.

Ensi lauantaina mene Tervakoskelle näyttelyyn. Sen reissun kuulumisia myöhemmin.
t: Tellu

Pikaisesti kuulumisia

2010-06-24T13:45:00.003+03:00

Kesää kaikille! Kesä on saapunut ja bloggaaminen on jäänyt. Nytkin kerron tapahtumista ihan ilman kuvia, kun toi mamma ei ole saanut aikaiseksi kameran tyhjennystä tänne koneelle, eikä se ole tainnut kauheasti kuvia ottaakaan.

Sitten viime kerran mulle on tapahtunut ainaskin seuraavaa:

- Kävin Jankk:n järjestämässä agility-yhteistyötestissä. Meitä oli siellä 17 koirakkoa joista kuusi valittiin alkeiskoulutukseen. Minä ja Iina ei päästy, vaikka mä näytin kaikki ylimääräisetkin temppuni ihan pyytämättä sille tarkkailijalle. Mun ilmeisesti olisi pitänyt tehdä niinkuin Iina pyysi, mutta kun se oli ihan liian tylsää, juokseminen on paljon kivempaa...

- Kävin rokotuksilla, ei tuntunut missään. Nyt mamma pyysi mulle passinkin, että jos me joskus vaikka matkustetaan asuntoautolla rajojen yli, ei kuiteskaan tänä kesänä.

- Olen kasvamassa isoksi myös korvien välistä (kai). Mulla oli tarve kokeilla pääsiskö perheen arvoasteikossa ylemmäksi. Lasten kanssa riehuumiset meinasi mennä joka kerta vähän yli, joten iskä mua ojensi ja näytti mun paikan laumassa. Siihen täytyy todeta, että Pahnanpohjimmaisena on itse asiassa helppo olla, joten rauhoituin kerrasta.

- Vastapäisessä asumattomassa talossa on ruvennut käymään asukkaita viikonloppuisin, ja ne ovat mielenkiintoisia. Tästä johtuen, en enää saa olla etupihalla vapaana. Mun reviiri ei kuulemma ylety tielle asti, sitä ei meinaa muistaa. Takapellolla ja metsässä mä saan viilettää vapaana niin kovaa kun jaksan, .. ja mä jaksan, paitsi helteellä (=auringonpaisteella).

- Mulla kävi kylässä talvisesta blogistakin tutut Aapo ja Ukko sekä nahkatytöt Lola ja xxx (mulle ei nyt millään tule nimeä mieleen, anteeksi). Mulla meinasi mennä pää ja hormoonit ihan sekaisin Aaposta ja tunne taisi olla molemmanpuoleinen. Kovasti noi ihmiset sitä ihmetteli, mutta selvisi se sitten muutaman päivän päästä kun äiskä kurkki mun hännän alle. Mulla on taas nuo naisten vaivat, juoksut. Jo toiset, ja vain viisi kuukautta edellisistä. Seuraavat voisivat pitää pitemmän tauon!

- Eilen poistettiin mun otsasta punkki. Onhan se äiskä laittanut mulle lääkkeet niskaan toukokuussa, mutta nyt on jo uusinnan aika.

- Äiskä ilmoitti mut Tervakosken näyttelyyn Junioriluokkaan (oli luokissa varaa valita, kun mä olen silloin 16,5 kk ja olisin voinut osallistua vaihtoehtoisesti myös Nuoriin tai Avoimeen luokkaan)Se pidetään syksyn alkaessa 28.8. Mun turkki on nyt vähän kesäterässä, mutta jospa sitten ollaan kauniita taas.

- Iina pääsee kohta ripille. Se tietää juhlia, jee! Iina sai jo hienon kameran lahjaksi etukäteen, että voi olla että saadaan entistä parempia kuvia tännekin joku päivä.

Hauskaa juhannusta kaikille, palataan asiaan joku sadepäivä! t: Tellu (alias Tepa / Pöllö / Äiskän kulta jne)

Lonkkakuvausten tulokset tuli!

2010-04-28T20:50:00.002+03:00

Lausunto saapui kennelliitosta tänään sähköpostiin, ja kuten jo eläinlääkärikin ne katsoi: lonkat B/A ja kyynärpäät 0/0.
Eli hienot ovat!

Lahti näyttely 24.4.10

2010-04-25T19:32:00.003+03:00

Ensimmäinen näyttely on takanapäin, ja voisi kai sanoa, että olo on väsynyt mutta onnellinen. Tämä oli mun ja Iinan ensi esiintyminen, ja pienestä jännityksestä huolimatta, kaikki meni hienosti. Tuomarina oli Johan Juslin, ja mut arvosteltiin H:n arvoiseksi (sen verran voin kehua, että junnuissa oli 5 narttua ja kaikki muut saivat T:n). Tässä meidän arvostelu: "Hyvä rungon pituus. Sivusta katsottuna matalaraajainen. Hyvä pituus päässä, mutta kuono turhan voimaton. Hyvä kaula. Erittäin epävarma etuosa. Takakorkea. Pehmeä turkki kyljissä. Kinnerahdas."

Näyttelyssä oli myös veljeni Baro, joka myös sai H:n. Tässä sisarusrakkautta.

Ja eikun kohti uusia seikkailuita... terkuin Tellu.

Okku 1991 - 2010

2010-04-13T21:37:00.001+03:00

Kaverini Okku (19v) lähti metsästämään hiiriä paremmille metsästysmaille. Hyvää matkaa ystäväiseni!

1-v!

2010-04-11T22:48:00.002+03:00

Kakku

.. nakit ensin..

..ja koko loppu kakku myös..

ja vähän poseerausta.

Niin se tuli mulle vuosi täyteen. JEE.

Nopea tilannekatsaus...

2010-04-08T11:40:00.002+03:00

eli nyt juttua ilman kuvia:
- täytän 1-v sunnuntaina 11.4.!
- menen Tampereelle lonkka- ja kyynärpääkuviin + silmäpeilaukseen torstaina 15.4
- eka näyttely odottaa Lahdessa lauantaina 24.4., siellä nähdään kasvattiemokin ja velipoika
- rokotuksillakin pitäisi käydä
- kevättä on jo kauheasti rinnassa ja meno kotona riehakasta, välillä liiankin kanssa

t: Tellu

Näyttelykoulutuksessa

2010-03-07T21:33:00.005+02:00

Hei kaikki.
Kävin tänään Lahdessa, Renkomäen hallissa, äiskän, Iinan ja Hannan kanssa. Minna Toivola piti siellä tehotreenin näyttelyesiintymisestä. Meille se ei tosin ollut hienosäätöä, vaan ihan harjoittelua, miten näyttelyssä esiinnytään ja ollaan.

Samassa ryhmässä oli 8 muuta koiraa omistajiensa kanssa, meitä oli monen kokoista ja näköistä karvakorvaa. Välillä vähän tutustuttiin kavereihinkin....

Hampaitakin pitäisi tuomarille näyttää, en nyt olisi julkisesti esitellyt edes Iinalle. Täytyy treenata lisää.

Opittiin paljon, ehkäpä ilmottaudutaan Lahden näyttelyyn huhtikuussa, ihan vaikka harjoituksen vuoksi.

Säät ovat tänä talvena suosineet, enhän mä kyllä muita talvia ole vielä nähnyt. Tässä leikitään Sannin kanssa pingviinillä, ihan just saan sen itselleni!Pulkka on kanssa kiva vehje, katsokaapa vaikka:

Että tälläisia kuuluu Harvialaan. Ihmisten hiihtolomakin loppui nyt, joten alkaa hiljaisempi kausi, kun kukaan ei ole päivisin kotona. Riehutaan sitten iltaisin senkin edestä! t: Tellu

Ystävänpäiväkävelyllä

2010-02-17T22:19:00.019+02:00

Tellu täällä moro!

Olimme ystävänpäiväkävelyllä Aulangolla tosi monen collien kanssa. Ilma oli mukava (ihmistenkin mielestä) ja meillä koirilla oli touhua ja tohinaa.

Psst.... oliko se tämä profiilipuoli parempi? ...

Tässä on yhteiskuvaa, vaikka ei taida ihan kaikki olla kuvassa.

Molempia karvalaatuja oli liikkeellä. Ei uskoisi, että noitten karvojen alta löytyy suht saman kokoinen koira kuin tuo lyhytkarvainen on.

Lenkillä nähtiin myös hevosia, joita porukalla ihmeteltiin, jotkut taisivat ihan haukkuakin ne pystyyn.

Näin me äiskän kanssa talvipäivää vietetään. Hanna oli meillä kuvaajana mukana, hyvää työtä teki!

Kiitos Vlasovin Katrille meidän yhteenkutsumisesta, jotkut jaksaa nähdä vaivaa.

t: Tellu ja Johanna

Kuvia: http://picasaweb.google.fi/johnunkuvat/Ystavanpaivakavely140210?authkey=Gv1sRgCPXKk9aSof23VQ&feat=directlink

Joululahjat käytössä

2010-02-04T21:09:00.003+02:00

Heissan taas.

Pukki toi mulle ja mun karvasiskoille hienot makuualustat (mummin suurella avustuksella!), eikä ollenkaan turhaan. Kaikki ovat kovassa käytössä, kuten oheisista kuvista huomaa:

Okku nukkuu sohvan selkänojalla.

Mulla on strateginen makuupaikka eteisen/keittiön/olohuoneen välissä.

Ja Mytyn oma paikka on yläkerrassa Iinan sängyllä.

Kyllä näillä pakkasilla uni on maittanutkin, ainakin kissoille. Ne ei halua nenäänsä ulos pistää, toisinkuin meikäläinen.

Mulla oli ja meni ensimmäinen juoksuaika. Vähän hormoonit heitteli, mutta itseni pidin tosi siistinä, ei tarvinnut äiskän tai kenenkään muun siivota mun jälkiä. Nuori nainen siis jo ollaan, olenhan kohta 10 kuukautta vanha.

T: Tellu

PS: ohessa naru-tennispallolelu mun 15 min jyrsimisen jälkeen. Etsi kuvasta pallo (tai sen rippeet).

Aulangon jäällä

2010-01-03T17:03:00.006+02:00

Heippa,

tänään kävin lenkkeilemässä Aulankojärven jäällä. Pakkasta oli 20:n pintaan, mutta se ei haitannut, koska tiedossa oli ekstrakivaa. Meillä oli lenkkeilykavereina Ukko ja Aapo, sekä tietysti heidän emäntänsä Katri. Ja kyllä me juostiinkin ja haisteltiin (mulla taitaa olla ensimmäiset juoksut tulossa, sen verran paljon mun takapää kiinnosti)!

Ohessa Hannan ottamia kuvia:

t: Tellu ja koko perhe

Joulun odotusta

2009-12-22T21:04:00.011+02:00

Hei kaikki lukijat.
Taas on vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi kirjoitellut. Talvi on viimeinkin tullut, ja se on tosi kivaa. Lumi on kivaa ja pakkanen vasta onkin mukavaa. Äiskä nauroi, että mä taidan luulla olevani sukua lapinkoirille, kun nautin yli 20 asteen pakkasesta suorastaan naurettavan paljon. Lenkille pitää päästä, ja jos lenkki meinaa jäädä lyhyeksi, niin jään mielenosoitukseksi istumaan ulkorappusille, enkä halua tulla sisälle. Se kai vähän toivoisi, että mä olisin hienohelma sohvaperuna, enkä haluaisi nenääni ulos laittaa jos sataa vettä, räntää, pieniä sammakoita... tai jos pakkasta mittarissa riittää. No pah, saikin äiskä tälläisen rämäpään..!

Mäkin sain kaksi uutta asuinkaveria, Dingon ja Fc Dj:n. Ne ovat kaksi undulaattia, jotka muuttivat Hannan huoneeseen. Mä saan välillä käydä niitä katsomassa. Ne ovat tyttö ja poika, vaalea turkoosin värinen on tyttö, Fc Dc ja tummansiniharmaa on poika, Dingo.

Kuten sanottu, mä tykkään ulkoilusta, varsinkin metsälenkeistä. Siellä saa kirmata vapaasti, tehdä näyttäviä hyppyjä, kiertää esteitä ja juosta niin paljon kun jaloista lähtee. Siellä voi myös leikkiä roolileikkejä, kuten tässä kuvassa leijonakuningas Simbaa.

Mulle on ilmaantunut pieniä mörköikä-merkkejä, (mähän olen jo 8 kk vanha). Aiemmin kirjoitin kuinka yritän aina pyydystää imurin, niin nytpä olen ruvennut sitä väistelemään toiseen huoneeseen. Se on vieläkin epäilyttävä, nyt jopa niin paljon, ettei sen kanssa kannata ruveta voimiaan mittelemään.

Toinen epäilyttävä juttu on ulkoa kuuluvat äänet, ainakin silloin kun kaikki muut ovat menneet tai menossa nukkumaan. Pariin otteeseen on mun täytynyt vahtia oikein kunnolla eteisen ja keittiön ikkunan välillä niitä rapistuksia, ja multa lähtee vahtihaukkuminen oikein kuuluvalla äänellä! (kysykää vaikka äiskältä ja iskältä jotka yrittävät nukkua). Äiskä vei mut oikein ulos katsomaan, ettei siellä mitään ole, että kuulen vain omiani, mutta epäilytti mua siltikin vielä, kun takaisin sisälle tultiin. Mutta ehkä äiskä on oikeassa, ei siellä tonttuja kummallisempia pihalla pyöri.

Tontuista puheen ollen, tässä yksi kuvattuna:

Träffin perhe haluaa toivottaa kaikille tutuille (ja tuntemattomille) oikein rauhallista joulua ja riemuntäytteistä uutta vuotta 2010!

Terveisin, Tellu.

Lumi tuli (...ja meni...)

2009-11-16T20:28:00.006+02:00

Terveisiä lumisista maisemista! Saatiin lunta maahan, ja se oli musta ihanaa. Se maistuu hyvältä ja tuntuu jännältä kielen päällä. Lisäksi kaikki hajut löytyy paremmin, kun voi seurata jälkiä. Mulla ei tassut palella ollenkaan, eikä muutenkaan ole kylmä. Päinvastoin, mä voisin olla pihalla vaikka kuinka kauan. Mä saankin ulkoilla nyt myös yksin pihalla pitkän vaijerin päässä meidän kävelylenkkien lisäksi. Se on musta ihanaa, vaikka äiskä ei aluksi ajatuksesta niin välittänytkään.

Se, miten mä siihen sain mahdollisuuden, oli ihanat kalaperkeet meidän pellolla. Me ei tiedetä mistä ne oli tulleet, varmaankin linnut oli ne levittäneet jonkun kompostista. Ne joka tapauksessa olivat mun nenään sulotuoksuisia, joten mä söin niitä sekä tietysti kierin niissä, saadakseni nauttia tuosta ihanasta parfyymista. Äiskä ja iskä ei vaan ymmärtäneet tuoksun ihanuutta, ja kuskasivat mut suoralta kädeltä suihkuun (kahtena peräkkäisenä päivänä). Ja siitä tuli päätös mun laittamiseni "liekaan". No mikäs siinä, kivaa se on pihalla olla vähän pienemmissäkin ympyröissä. Pelkkä suihku ei sitten riittänyt, jouduin lisäksi matokuurille, ja siinä samassa joutui mun kaksi kissasiskoakin. No, lääkkeet menee hyvin alas, kun ne on murskattu ja hierottu jauhelihan sisään. Tuokaa tänne vaan, kyllä mä syön kaikki!

Mä en ole imurin ystävä, se on jotenkin epäilyttävä: pitää hurisevaa ääntä ja menee eestaas pitkin lattioita. Se pitää yrittää pyydystää ja pysäyttää, äiskääkin täytyy suojella, se kun aina huutaa kauheasti just kun mä olen nappaamassa siitä imurista kiinni. Mutta mut poistetaan usein paikalta, kai se äiskä haluaa taistella sen imurin kanssa ihan yksin, on se rohkee. Mutta jos pölypallot pitää pois saada, on mulla ja Sannilla siihen keino. Me leikitään vetoleikkiä ja samalla saa pölyt kyytiä.

Lumet ovat jo sulaneet, mutta kyllä sitä kuulemma lisää saadaan. Sitä odotellessa, Tellu.

PS: Meillä kävi kylässä tämmöinenkin koira, se haisi kyllä kovasti meidän Hannalta.....

(Eikö olekin hieno, Hanna maalasi sen ihan itse)

Syyskävelyä

2009-10-11T15:25:00.010+03:00

Hei! Terveisiä kirpeästä syysilmasta. Tulimme juuri kävelylenkiltä metsästä ja äiskä muisti kerrankin ottaa kameran mukaan, siksi laitoin sen saman tien päivittämään blogia. Pakkasyön jäljiltä oli ihanan kirkas ilma ja hirvikärpäsetkin ovat paenneet, joten taas on ihana mennä pitkin metsiä. Vielä viime viikolla äiskä sai saaliiksi pari litraa kanttarelleja, mutta nyt taitaa pakkanen vienyt loput.

Olen muuten juuri tänään puoli vuotta vanha, onnea mulle (ja siskolle ja veljille)!

Metsässä mä voin mennä vapaana, en koskaan mene kauas äiskästä tai ainakin olen koko ajan näköetäisyydellä ja pidän huolen, ettei äiskä vaan eksy. Mutta pihalla olen ruvennut välillä isottelemaan, jolkottelen ilman korvia viereiselle pellolle, mihin mulla ei itse asiassa ole ollenkaan lupa mennä, mutta mä menen vaan ja katson koska äiskä yrittää tulla perään. Tää taitaa olla vähän murrosiän uhmaa, äiskä yrittää ymmärtää ja opettaa.....

Tässä vähän maisemakuvia tän päiväiseltä metsäkävelyltä:

Metsäkävelyn jälkeen mä vielä kävin pihan tarkastamassa. Ihmettelin, että vieläkö löytyisi mansikoita, ja löytyihän niitä. Parempiin (eli mun) suihin meni.

Sain naapurin Juhalta hirven sääriluun, iskä sahasi sen kolmeen osaan ja ensimmäinen osa on kohta jyrsitty. Se on herkkua! Ikenet tulee hieman kipeäksi, mutta ei pitäisi tulla hammaskiveä.

Nähdään taas, Tellu.

Syystekemisiä

2009-10-05T20:41:00.006+03:00

Syksyisiä terveisiä kavereille! Aika on kulunut pihalla puuhaillessa ja sisällä touhuillessa. Ohessa kuvasatoa siitä.

Esimerkiksi äiskän halloween-kurpitsa meni parempiin suihin. Mutta se olikin niin pieni, ettei siitä olisi kunnon lyhtyä tullutkaan.

Muutenkin olen päivystänyt kasvihuoneen nurkilla, kun siellä on siivoiltu ja tuotu herkkupaloja kompostiinkin. Niitä olen sitten käynyt ryöväämässä ja maistelemassa. Kaivettiin me yksi keltainen karviainenkin iskän kanssa ylös ja istutettiin äiskän kanssa uusi punainen karviainen tilalle.

Sisällä otetaan vähän rauhallisemmin, leluja mulla riittää ... ja luita kanssa tarjoillaan säännöllisen epäsäännöllisesti.

Nyt jo väsyttää, jatketaan taas seuraavalla kerralla. Terveisin Tellu

Säihkettä...

2009-09-16T21:33:00.002+03:00

Pikaiset haukahdukset kaikille! On kiirettä pitänyt, enkä ole juuri koneen ääressä istunut.

Äiskä ja tytöt harrastavat iltaisin tai sitten me ollaan pihalla sadonkorjuuhommissa (minä kerään suuhuni jokaisen tippuneen karhunvatukan ja kerjään lisää vielä vieressä olevilta ihmisiltä, NAM).

Iltakahdeksalta me käydään pitemmällä lenkillä, ja siinä sen sitten huomaa ... syksyn tulon. On hämärää ja pimeää. Äiskällä ja tytöillä on hienot heijastinliivit, mutta mulla ei ollutkaan. Mutta hätä ei ollut tämän näköinen: äiskän työkaveri Kirsti antoi meille kokeiluun hienon liivin ja nyt me NÄYTÄÄN pimeällä, tuli tänään testattua. Äiskä ja Sanni kävi vielä kaupoilla ja hommasi uuden hihnankin, siinäkin heijastinnauha mukana.

Vähän aikaa mä ihmettelin mikä mun selkään laitettiin, mutta nuuskuttelun ja parin maistamisen jälkeen se ei häirinnyt mua enää yhtään. Äiti huokaili tyytyväisenä: "joskus asiat voi olla helppoja, useimmiten ei...", mä en sitä oikein ymmärtänyt, mulle kaikki on kuitenkin suhteellisen helppoa ja yksinkertaista.

Tähän väliin en voi olla kehumatta: äiskä kyllästyi viikko sitten mun riekkumiseen keittiössä kun on ihmisten ruoka-aika. Ennen mä makoilin pöydän takana nätisti, niin ettei mun olemassaoloa huomannutkaan, mutta koipien kasvaessa myös ego meinasi ruveta kasvamaan. Niinhän siinä sitten kävi, että mut nykyään häädetään keittiöstä ihmisten syödessä. Pari -kolme päivää mä en meinannut sitä millään uskoa, mutta ei siinä mitkään temput auttanut. Tänään poistuminen sujui jo yhdellä käskyllä, enkä käynyt kertaakaan riekkumassa ovella, että: joko?joko?joko?

Että tälläisiä kuulumisia (ja näkymisiä). T: Tellu

PS: Muistakaa tekin kaikki säihkyä iltahämärissä!

Pitkinpoikin juoksentelua...

2009-08-30T21:11:00.007+03:00

Heissan kaverit! Kiireitä on pidellyt, en ole ehtinyt tännekään kirjoittaa. Koulutuksessa olen käynyt ahkerasti ja kotonakin harjoiteltu päivittäin, ainakin jotain pientä. Mutta mitä pieni collie ei tekisi ihanien raksujen eteen...

Kävin katsastamassa agilitykisoja, kun ne pidettiin Janakkalan koirakerhon kentällä, siellä samalla missä minäkin koulussa käyn. Oltiin tehty treffit toisen collieiden omistajan, Katri Vlasovin kanssa ja kylläpä hänellä olikin komeat pojat! Mä olin ihan ihastunut! Äiskä ei osannut ottaa hyvää kuvaa, mutta tästä voi pientä esimakua päätellä. Me siinä seurataan, miten toiset osaa agi-radalla kulkea.

Mä olen ollut myös katsomassa monta pesäpallo-ottelua. Mun perheen tytöt kaikki pelaa Janakkalan Janassa ja usein niiden pelireissut suuntautuu myös Helsingin suuntaan. Käytiin Roihuvuoressa, aika lähellä siinä, missä mun kasvattaja asuu. Ei nähty tuttuja, mutta F-tyttöjen peli kulki hienosti, kaksi voittoa tuli kotiin sillä kertaa.

D-tytöillä oli peli Espoossa, ja taas mä olin matkassa mukana. Autossa kulkeminen on mulle jo aikas iisiä, ei mua hetkauta muu kuin se lähteminen. Auton takaluukku kun aukeaa, mä lähden turvallisen välimatkan päähän, etten joutuisi taas kyytiin, mutta kyydissä olo ei ole sitten enää ongelma.

Mutta takaisin sinne Espooseen... siellä mulle oli taas uusi kokemus tiedossa: koirapuisto. Äiskälle ja varsinkin mulle, oli iloinen yllätys, että pesäpallokentän vieressä oli koirapuisto. Sinnehän me suunnattiin. Puistossa oli aika hiljaista, mutta muutama kaveri sentään. Ne oli tosi kivoja, haisteltiin puolin ja toisin. Niitten omistajatkin oli kivoja, äiskä jutteli niiden kanssa mukavia. Käytiin välillä katsomassa peliä ja tultiin uudestaan puistoon. Silloin siellä olikin sellainen öykkäri Collie-poika, se ei sietänyt toisia uroksia ja pisti rähinäksi. Tunnelma oli jotenkin vaisumpi ja varautuneempi...

Käytiin me lauantaina Tervakoskella koiranäyttelyssäkin, ihan vain turisteina. Siellä oli paljon koiria ja ihmisiä, mutta osasin mä olla ihan hienosti. Katseltiin kun toisia collieita arvosteltiin ja odotettiin kovin, että oltaisiin nähty ihan "livenä" mun oikea isä 'Finn Arrow Exelent Example' mutta se oli jostain syystä jäänyt pois näyttelystä. Mutta olihan siellä paljon muita komeita ja kauniita yksilöitä. Minäkin yritin harjoitella poseerausta, mutta oliko vika sitten kuvaajassa tai tossa äiskässä, niin ei siitä vielä tämän parempi tullut. (Minähän olen täydellinen!)

Että sellaisia terveisiä kenttien laidoilta, Tellu.

PS: Muuten hyvä kuva musta, mutta miten tuo roskis tohon joutu?

PPS: Sen verran kasvutietoa, että äiskä on löytänyt ainakin yhden irronneen hampaan, joten nekin on sitten vaihtumassa.

Liikunnan riemua!

2009-08-13T20:51:00.014+03:00

Heippa!

Suoraan asiaan: Iina laittoi mulle temppuradan pystyyn pellolle ja hauskaahan mulla oli (ja tulee olemaan toistekin). Nämä kuvat eivät tarvi suuria sanoja, katsokaapas mun liikunnan riemua!

....kukkuu putkesta...

...rengashyppy ja puomi ....

... hyppy alempaa ... ja korkeammalta....

Että tälläistä tällä kertaa! t: Tellu

Koululainen!

2009-08-05T20:30:00.010+03:00

Hei taas kaikki kaverit!

Minä aloitin eilen koulun, viikkoa aiemmin kuin nuo meidän tytöt. Mun koulu onkin sellainen esi- (=pentu)koulu. Tässä mä olen autossa lähdössä (äiskä pyytää anteeksi likaista takaikkunaa). Autoilu ei musta ole vieläkään kivaa, mutta en mä enää autossa itke. Mulle tulee huono olo autossa, varmaan osasyynä on nää lämpimät ilmat. Onneksi matka ei ole pitkä, pentukurssin järjestää Janakkalan koirakerho, joiden kentälle meiltä kotitalolta on n. 10 km matka.

Kurssia vetää Jaana Jokinen, sillä oli itsellä autossa odottamassa kaksi australian paimenkoira-poikaa. Meitä pentuja oli paikalla 5, yhdeksän oli ilmottautunut, joten ensi kerralla voi olla enemmän säpinää. Tällä kertaa me pennut melkein vaan makoiltiin ja ihmeteltiin ympärillä olevaa hälinää, kun viereisellä kentällä oli epäviralliset toko-kisat menossa. Ne isot koirat osasi hienoja temppuja! (ehkä minäkin jonain päivänä...?.) Jaana kertoi ja kyseli mukana olleilta ihmisiltä koirajuttuja ja kaikilla tuntui olevan mukavaa. Tunnin lopulla Jaana kiersi meidän kaikkien pentujen luona yksitellen ja taputteli meitä. Me kaikki tykättiin siitä hirveesti, mäkin olin valmis syliin istumaan ja pussaamaan ... monta kertaa. Ensi kerralla taitaa alkaa enemmän meidän koirien osuus, saadaan mekin osallistua.

Tässä kaverit kentältä:

Hemppa Hertta (=Hempan sisko)Nipsu Sanni

Vaikka ei me koirat paljon kentällä tehty, niin kaikki uudet hajut ja toiminta ympärillä väsyttivät, tässä mun tyylinäyte eilen illalta (ja aika monelta muultakin illalta...) Vain kuorsaus puuttuu!

t: Tellu

PS: Kävin viime viikolla taas eläinlääkärillä, sain taas piikin niskaan ... tai itse asiassa kaksi piikkiä, kun tehosterokotteen lisäksi sain rabiesrokotteen (tulisikohan musta nyt uimari, kun vesikauhu on torjuttu..?)

Painan jo 12,2 kg, minkähän kokoisia mun sisko ja veljet jo on?

Karvaiset kaverit

2009-07-26T22:16:00.013+03:00

Tellu täällä taas! Viikko on sujunut vilkkaasti, ollaan leikitty ja tehty metsälenkkejä, mutta sen lisäksi ollaan käyty myös "ihmisten ilmoilla".

Viikko sitten vietiin Sanni kaverin mökille Luopioisiin. Siellä oli meitä vastassa kolme Tiibetinspanielia: Tessa, Kinder ja Mimosa. Käveltiin porukassa Puutikkalan kyläjärvenkierros, ja oli komeat maisemat.

Sillä reissulla tein urhoollisen pelastuksenkin: kävin hakemassa ihmiskaverin järvellä olevalta kiveltä takaisin kuivalle maalle kivistä tehtyä polkua pitkin, ei se varmaan itse olisi osannut tai uskaltanut sieltä tulla. Että melkein sankarikoira ainesta jo ollaan.

Harjoiteltiin myös autojen ja ihmisten joukossa kulkemista Turengissa. Kesti vähän aikaa, että mä rauhoituin kävelemään nätimmin, enkä yrittänyt rynnätä joka auton perään, enkä yrittänyt tervehtiä jokaista vastaantulijaa. Samalla reissulla käytiin eläintarvikekaupassa: siellä oli aivan ihanat tuoksut ja myyjätäti oli tosi ystävällinen, sain monta makupalaa. Ja Hanna osti mulle kumikanan joka näkyy ensimmäisessä kuvassa. Äiskä yritti estellä, mutta onneksi Hanna piti päänsä, se kana on meinaan nyt mun paras lelu. Sitä on ihana ravistella ja riepottaa.

Viikonlopuksi Iina ja Hanna lähtivät mummin ja ukin kanssa asuntoautoilemaan, ja Vemma tuli meille yökylään.

Meillä sujuu yhteiselo ihan hyvin. Mä haluaisin kyllä riekkua ja riehua enemmän, muttei Vemmaa huvita, niin sitten se vaan ärisee mulle. Me molemmat oltiin yhdessä äiskän kanssa katsomassa lauantaina jalkapalloa, kun Turengissa oli firmapuulaakit. Iskäkin oli pelaamassa(, kyllä, kuulitte oikein). Me osattiin käyttäytyä hurjan hienosti, vaikka olikin pitkä päivä ja paljon ihmisiä.

Ohessa on meidän naapuri Tangela. Kun me lähdetään lenkille, en voi mennä ohi moikkaamatta. Tangela on jo vanha rouva, mutta niiiiiiin ihana.

Röllikin olisi musta ihana, mutta se ei tykkää musta yhtään, niin kuin voitte sen ilmeistä lukea.

Esitellään nyt vielä mun kaksi karvaista siskoa: Okku ja Mytty

Että tämmöisiä kavereita mulla on, kivoja eikös vain.

Äiskä on ruvennut tällä viikolla metsälenkeillä ihan omituiseksi: se pysähtelee ja kaivaa maasta jotain pylly pystyssä. Se on yrittänyt näyttää ja 'haistattaa' niitä kanttarelleja mullekin, jos mä saisin vaikka hyvästä sienipaikasta vainun, mutta ei mua kyllä tollainen innosta. Mä haluan kulkea eteenpäin, enkä ootella hyttysten syötävänä. Ohessa yhden päivän saalis perattuna, äiti on noista ylpeä(?!).

t: Tellu

Tuhotyöt...?!

2009-07-19T22:37:00.012+03:00

Terve vaan kaverit! 14-viikkoa on jo mulla ikää ... ja se näkyy naamasta, ei ole kohta enää vauvanpyöreydestä tietoakaan. Ei se haittaa, noi ihmiset paijaa ja pussaa mua silti!

Olen huomannut, että aika moni uusi ihminen kyselee mun perheeltä, että kuinkas monet kengät mä olen jo syönyt. Ja äiskä vastaa totuudenmukaisesti, etten yhtiäkään. Kysehän ei ole yrityksen puutteesta, vaan siitä, että perhe pitää pääsääntöisesti kenkiään ulkoeteisessä, johon on ovi kiinni. Terassilta mä joskus sieppaan croksit tai parit, mutten mä niitä järsi, vaan odotan että joku tulee leikkimään mun kanssa poliisia ja rosvoa, kiva leikki muuten, varsinkin kun mä olen niin paljon nopeampi ja ketterämpi kuin muut.

Mutta on mun hampaat johonkin epäsopivaankin osunut: antenninjohto, tietokoneen piuha, terassin oven tiivisteet...

matot:

... no, tyttöjen matoista ei ole niin väliäkään, äiskä sanoi, että ne pitäisi mennä vaihtoon muutenkin. Eihän isoilla tytöillä tarvi enää olla 'nalle puh'-mattoja. Mutta ei niitä kuulemma vielä vaihdeta, ehkä sitten jouluksi.

Saan mä kaikkea luvallistakin nakerrettavaa: rustoluita, possunkorvia, häränhäntiä, nahkaluita jne., mutta vahinkoja sattuu, kyllä te sen ymmärrätte. Vahingoista puheenollen, toisenlaisia vahinkoja (=pisuja) ei mulle enää ole sattunutkaan pitkään aikaan - ne on vauvojen touhua!

Äiskä ja Iskä on palannut lomalta takaisin töihin. Se on vähän muuttanut mun rytmiä, aamulenkki tehdään jo klo 5:30. Hyvin silti sujuu, tytötkin on vielä lomalla niin mulla on päivisin seuraa. Ja illalla tehdään metsälenkkejä, ollaan jo mustikat maisteltu ja äiskä on saanut pari kertaa kanttarelleja. Ei vaan ehditä ottaa samaa tahtia kuvia ja päivitellä tätä blogia. Mutta hitaasti hyvä tulee, eikös vaan.

Mansikanmakuisin terveisin, Tellu ja perhe.

Ulkoilua (ja vähän muuta)

2009-07-05T22:45:00.011+03:00

Hei taas kaverit! Nyt olen täyttänyt 12-viikkoa, ja sen kunniaksi kävin tapaamassa eläinlääkäärisetää (taas!). Ovella muistin hajuista, että tuonne en välttämättä haluaisi mennä, mutta äiskä ja Sanni houkuttelivat naksujen kanssa mut sisälle, ja kävelin siis ihan omin jaloin eikä mua kannettu kainalossa. Lääkärisetä sanoi 'Moi' ja jotain se pisti mun niskaan, mutten mä edes huomannut. Ja sitten mua kehuttiin... ihan outo juttu! Siellä lääkärissä oli itse asiassa niin kivaa, etten mä meinannut enää lähteä kotiin. Taas houkuteltiin naksuilla.. NAM.

Ajattelin kertoa mun ulkoiluista hieman. Aika paljon olen omalla pihalla ihan vapaana, kun ilmatkin on niin hyvät, että aina on joku mun perään katsomassa. Muutaman kerran päivässä mulle laitetaan kaulapanta kaulaan ja hihna siihen kiinni, ja sitten lähdetään kävelylle. Tien laidassa kävely on tylsää, mutta useimmiten mennään metsään tai soramontulle, jossa saan juosta taas vapaana, joten kyllä se kannattaa vähän matkaa olla hihnan päässä. Äiskä on muuten pannut merkille, että Collien vaistot multa löytyy: kun olen hihnan päässä, voin tehdä kaikennäköisiä temppuja oman mieleni mukaan, mutta kun mut päästetään vapaaksi jossain muualla kuin pihalla, niin mulla alkaa paimennusvietti vaikuttamaan. Haistelen kyllä hajuja ja tutustun ympäristöön, mutta koko ajan mun on pidettävä silmällä mun laumaa ja 'paimennettava' niitä lähemmäs toisiaan... ettei vaan yksikään eksy.

Koska pidän vedestä (seison äiskän kastelukannun alla, ettei kukat saa liikaa vettä!), mua lähdettiin viemään järvenrantaan, jos vaikka harjottelisin uimaan. Ohessa ensimmäisestä kerrasta kuvasarjaa. En vielä uimaan mennyt, mutta tulin kuitenkin kahlaamaan, vaikka vähän pelotti.

Toisella uintikerralla olimmekin paremmalla rannalla. Oltiin Mummin ja Vaarin luona kylässä Hämeenlinnassa (siellä oli kivaa) ja Katumajärven rannalta löytyi hieno hiekkaranta joka oli ihan vain koirien käyttöön tarkoitettu (hienoa Hämeenlinna!!). Uskalsin kahlata jo vähän pitemmälle, joten ehkä musta tulee vielä uimari, tai sitten ei.

Olen aika hyvä hoitamaan puutarhaa. Äiskä kun repii rikkaruohoja kukkapenkeistä, niin olen aina mukana kiskomassa niitä kanssa maasta tai äiskän käsistä. Äiskän mielestä mä en vielä ole täydellinen, kun en osaa valkata rikkaruohon ja hienon perennan välillä, mutta hei... ei kukaan ole seppä syntyessään.

Pari kertaa olen keksinyt puutarhakompostin ihanuuden: siellä saa kaivaa, eikä kukaan kiellä. Onneksi Collien turkki putsaantuu hyvin ihan itsestään, muuten äiskällä olisi paljon harmaita hiuksia.

Onneksi kompostin vierestä löytyy heinäpelto, jossa voi käydä juoksemassa suurimmat liat (ja höyryt) pois. Että kesäisin terveisin, teidän Tellu.

Pieni sananen nukkumisesta

2009-06-29T23:38:00.001+03:00

Hei taas kaikki!

Viikko on taas vierähtänyt ja nyt olen jo 11-viikkoa vanha.

Haluaisin kertoa muutaman sanan yhdestä tärkeästä asiasta elämässä, nimittäin nukkumisesta. Sitä pitää/saa tehdä monta kertaa päivässä, välillä lyhyemmän torkun ja välillä ihan koko yön.

Kun muutin Träffin perheeseen, päätin heti että aion olla alakerran olohuoneen vahti ja valtias, ja jäin siis sinne nukkumaan aivan yksikseni. Ja hyvin nukuinkin, aivan kuin joka yö sen jälkeenkin.

Minulla ei ole lupaa nousta ihmisten sohville tai sängyille, mutta eipä se haittaa. Mulla on ihan omat kaksi sänkyä olohuoneessa:

Tuon korisängyn äiskä osti jo viime syksynä kirpparilta. Se oli aivan liian halpa, joten ei sitä voinut sinnekään jättää. Hän jopa uhosi istuvansa siinä vaikka itse, vaikkei koiraa koskaan taloon tulisikaan... onneksi niin ei sentään käynyt.

Se on sen verran pieni, etten varmaan siihen enää aikuisena mahdu. Enkä tiedä onko sitä sitten enää jäljelläkään, tykkään meinaan järsiä sen reunoja.

Tuo toinen sänky onkin tuollainen koppi. Äiskä osti sen päivää ennen kuin tulin taloon. Hän sai sellaisen ahaa-elämyksen, että koiralla tulee olla oma rauhaisa soppi, jonka voi ottaa vaikka pitempiaikaiseen kyläreissuunkin mukaan, niin että on omat hajut mukana.

Tänne on hyvä jemmata leluja, ja jos saan jonkun herkkupalan, niin sen voi syödä tämän uumenissa ihan rauhassa. Mutta nukkua täällä?! Ei toimi, ainakaan näin kesähelteellä. Korikaan ei ole mielestäni tarkoitettu nukkumiseen, kuin aivan joskus satunnaisesti.

Missäs minä sitten nukun? No ohessa kuva siitä: paras paikka on viileällä laattalattialla, strategisessa paikassa eteisen, olohuoneen ja keittiön välillä. Näin ei pääse mitään tapahtumaan ilman mun tietoa.

Että tämmöisiä tällä kertaa. Iloinen haukahdus ja nuolaisu kaikille kavereille!

Tellu saapui taloon

2009-06-22T15:50:00.000+03:00

Hei olen Tellu, pitkäkarvainen collie. Oikea nimeni on 'Mandanina's Berry Bubble'.

Synnyin 11.4.2009, ja 7-viikkoisena alkoi elämässäni uusi seikkailu, muutin uuteen kotiin lapsuudenkodistani, jossa olin oikein mainiosti viihtynyt siihen asti.

Träffin perhe tuli hakemaan minut autolla, kun oli hellepäivä, eikä heillä autossa ollut tietenkään ilmastointia. Ajomatkaa oli 100 km ja aluksi ulisinkin ohimenevät autot ja harmituksen noin yleisesti, kunnes keksin, että automatka sujuu mukavammin jaloissa nukkuessa. Niin sitten nukuinkin... kotiin saakka.

Uudessa kodissa minua odottivat ihmissiskojen lisäksi kaksi karvaisempaa siskoa, kissat Okku ja Mytty. Jos olin saanut ylitsevuotavaa hellyyttä ja sylittelyä Iinalta, Hannalta ja Sannilta, niin ihan yhtä sydämmellistä vastaanottoa oli turha Okulta toivoa. Vaikka kuinka yritin saada kissavanhusta (Okkuhan on jo 18-vuotias) haukkumalla ja pomppimalla leikkimään, niin se vain läppäili minua tassullaan kuonoon. Ja niinhän siinä muutaman päivän jälkeen kävi, että Okulta meni hermot... se läppäsi mua ihan kynnet esillä, niin että multa repesi hieman oikeasta silmästä vilkkuluomi. Äiskä vei mut eläinlääkärille, ja se leikkasi riekaleet pois ja antoi siihen lääkettä. Ihan hyvä siitä silmästä ja luomesta tuli, parin päivän päästä ei enää mitään huomannut.

On mulla täällä kotinurkilla ihan hyviäkin kavereita. Mummilla on Vemma-koira, jonka kanssa me tullaan hyvin toimeen keskenään. Niin kuin oheisesta kuvasta näette, me osataan ihan yhtä hyvin pyytää pientä makupalaa.

Ja makupalasta puheenollen... olen aikas kova tyttö syömään. Ruoka on hyvää!

Hampaat mulla on kunnossa, sitä mieltä meillä on kaikki. Olen kova puremaan - ohoh anteeksi - siis hammastelemaan kaikkea ja kaikkia. Perhe kyllä yrittää mulle opettaa, mitä saa purra ja mitä ei, mutten mä aina muista. Kuvassa olevaa luuta saa purra, vaikka se on vanha, ja kyllä mä purenkin. Vielä joku päivä mä saan sen halki ja pääsen sen sisusherkkuihin kiinni, äiskä odottaa kauhulla sitä päivää....

Jatkan juttua toiste, mulle kyllä sattuu ja tapahtuu...

Oheisen omakuvan myötä toivottelen kaikille mukavaa kesää.